Armotonta biletysta Pattayalla?

Rakas paskapaivakirja,

Pysahdyimme pariksi paivaksi Bangkokiin. Siella se alkoi. Lievana vatsakipuna alkanut olotila kiihtyi hallitsemattomaksi paskaralliksi talla Pattaylla, eika loppua nay. En muista, missa valissa olisin muka juonut tynnyrillisen kiehuvaa tervaa, mutta sellaista tavaraa perseesta tulee jatkuvalla syotolla. Perasuoli heittaa vaatimuksensa tavaran ulosannista vihaisesti, jo muutaman minuutin kuluttua vaatimuksesta voi olla liian myohaista.

Perse on rajahtanyt jo montaa kertaa viikon aikana. Vatsassa kouristaa, jonka jalkeen olen juossut paa kolmantena jalkana pontolle, jotta valtava paine perasuolessa hellittaisi. Loysa paska raiskahtelee ponton pohjalle sellaisen aanentoiston saattelemana, etta koko hotellin neljas kerros tietaa varmasti, kenella on ongelmia suoliston kanssa.

Itse suoritus kestaa vajaasta minuutista puoleen tuntiin. Valilla tekisi mieli jaada istumaan pontolle loppupaivaksi pyyhkimaan kylmaa hikea otsalta ja polttavaa tunnetta pakoputkesta. En uskalla tarkistaa, minkalaista tavaraa ponton pohjalle on ilmaantunut. Varmaankin napalmia. Karma rankaisee minua jostain, mutta vaikka kuinka yritan miettia, en keksi mitaan syyta nykyiselle suolistohelvetilleni.

Tasan ei kay onnen lahjat. Jussi pyorii Pattayan yossa thaityttojen piirittamana, mutta itse pyorin vain pontolla ja yritan loytaa asentoa, missa polttava kipu perseessa hellittaisi edes hiukan. Jumalani, miksi minua nain koettelet?

Kolmas paiva Pattayalla, eika vatsatauti ole hellittanyt yhtaan. Mikaan ei pysy sisalla. Voimat ovat menneet. Makaan kaytannossa kellon ympari huoneessani, enka uskalla poistua viitta metria kauemmaksi vessasta. En usko jaksavani enaa kauaa. Loppu on lahella...