Lariam, pillerit helvetin porteilta

Koh Pha-Nganilla hermot menivat lopullisesti. Loydan itseni rannalta keskella yota, seuranani vain taysikuu ja yksi bungalowikylan lemmikkikoirista. Vilkaisen kelloa, vartin yli viisi aamulla. Turhauttaa ja vituttaa.

Aiemmin illalla olin mennyt sankyyn jo kymmenen jalkeen. Pyorin sangyssa kahteen asti, jonka jalkeen paatin luovuttaa. Vasyttaa saatanasti, mutta uni ei vain tule. Tanaan oli taas pilleripaiva, joten olin aiemmin paivalla hilpaissut malarialaakkeen kitalakeeni, litra vetta kyytipoikana. Uskomattoman paha maku on pienta siihen verrattuna, minkalaisen sivuvaikutuksen tama perkeleen pilleri antaakaan minulle.

En ole nukkunut kunnolla kaytannossa puoleentoista kuukauteen. Suomessa piti vetaa pari malarialaaketta silta varalta, etta sivuvaikutuksien varalta olisin sentaan lahella kunnon sairaalaa. Kun vilkaisin laakkeen tuoteselosteesta listaa kaikista oireista, mita laake saattaa aiheuttaa, loysin listalta kaytannossa kaikki tietamani taudit. Vain kuolemaa ei oltu kirjattu. Parin pillerin jalkeen huomasin selvasti, etta unitottumukset olivat muuttuneet. Saatoin herata aamuneljalta ja olla taysin pirtea. Valitin oireista apteekissa, mutta aloin silti vetamaan pillereita saannollisesti myos Aasiaan paastyani.

Mutta nyt, puoli kuuden aikaan aamulla, teen paatoksen: Nakkaan pillerit hiuksista vittuun, ei tata jaksa enaa! Otan ennemmin sen malarian, haluan nukkua! Terve mies ei kuulemma kuole, vaikka saisikin malarian. Kaiken lisaksi tama pilleri helvetista ei valttamatta edes auta, jos tartunnan sattuu jostain saamaan. Pakko toivoa, etta saisin edes ensi viikosta lahtien normaalit younet ilman jatkuvaa herailya ja kelloon vilkuilua.

Kuuden aikaan kommin takaisin sankyyn ja yritan nukkua. Saan jopa unen paasta kiinni, mahtavaa!

Heraan kahdeksalta. Aamulla.