Edellisen paivan kiipeilyt tuntuvat kropan joka kohdassa. Lihakset ovat hellana, kyljet ja polvet ovat mustelmilla ja paa sekaisin, mutta niihan se on aina. Pahimmassa kunnossa ovat kuitenkin sormet. Tai voiko naita nyt sormiksi enaa kutsua, kasissa kiinni olevat kymmenet nakkia olisi osuvampi kuvaus. Sormet ovat turvonneet ja muuttuneet punaisiksi. Hyvat lahtokohdat yhdeksantuntiselle kalliokiipeilylle.
Joe, ohjaajani, tulee paikalle vartin myohassa. Varmaankin thaimaalainen aikakasitys poikkeaa suomalaisesta tasmallisyydesta, mutta kovastihan Joe pahoittelee myohastymistaan. Bungalowikylalta on kymmenen minuutin kavelymatka kalliolle, jossa tanaan kiipeilemme. Matka meneekin rattoisasti rupatellessa niita naita. Joe kertoo, mita aikoo minulle tanaan opettaa. Tekniikassa on viela hiomista ja liidamistakin pitaisi opetella. Tiedan jo ennakkoon, mita liidaaminen on. Joudun siis itse vetamaan turvakoytta mukanani ja laittamaan koyden kallioon porattuihin hakasiin, jotta en putoaisi. Kuulostaa hurjalta, mutta opetellaan nyt kuitenkin.
Kello on vain hiukan yli yhdeksan, joten kalliolla ei ole liikaa tungosta. Alku kaytetaan kuulemma liidaamisessa tarvittujen asioiden opetteluun. "Minapa naytan nyt, kuinka turvakoysi otetaan pois, kun ollaan ankkurin kohdalla" Joe toteaa jaatavalla rauhallisuudella. Nyokkaan ensin, kunnes rupean tarkemmin pohtimaan, mita ohjaaja juuri sanoi minulle. "Siis mita helvettia? Miksi helvetissa mina ottaisin turvakoyden pois huipulla? Henkihan siina lahtee, jos jalka lipeaa!" Turvakoysi on koko kiipeilyn tarkein asia, silla se pelastaa, jos kiipeilijan ote lipeaa tai voimat kuluvat loppuun. Ei tulisi mieleenkaan ottaa sita pois kesken kiipeilyn! Sama kuin heittaisi laskuvarjon selastaan puolivalissa hyppya!
Joe selittaa rauhallisesti, etta turvakoysi pitaa ottaa pois valiaikaisesti, jotta alhaalla kiipeilyn turvaava ohjaaja pystyy laskemaan huipulle nousseen kiipeilijan alas. Turvakoysi pitaa ottaa pois vyotarolta, pujotettava ankkurista lapi ja solmittava uudelleen. Operaation ajan kiipeilija on ankkurissa kiinni erillisen turvalenkin avulla. Turvakoyden pujottamisen jalkeen alhaalla oleva ohjaaja pystyy pitamaan turvakoytta tiukalla ja laskemaan nain kiipeilijan alas.
Homma muuttui hurjaksi!
Joe nayttaa minulle tarvittavat vaiheet, mita minun tulee tehda huipulle paastyani. Jotta mikaan ei menisi pieleen, toistan vaiheet nelja kertaa, ennenkuin uskallan lahtea kiipeamaan kohti huippua. Ensimmaisena paivana turvakoysi oli viety jo valmiiksi ankkuriin kiinni, mutta talla kertaa lahden siis viemaan sita itse. Putoamisen varalta kiinnitan turvakoyden parin metrin valein porattuihin lenkkeihin, jotten putoa kalliolta aina maaperalle saakka. Otteen lipsahtaessa luvassa on kuitenkin parin metrin pudotus ja melkoinen heiluriliike, jolloin voi sattua vahinkoja. Pahimmassa tapauksessa lyon paani kallioon, huh huh.
Lahden kapuamaan reittia ylospain melko epavarmassa tilassa. Muistan viela tassa vaiheessa ankkurin luona tarvittavat vaiheet, mutta mitenkas muistin kay, kun kiikutaan kymmenen metrin korkeudessa. "No, sen nakee sitten" totean itselleni ja jatkan kapuamista. Kiipeily on sangen vaivatonta ja onnistun kiinnittamaan turvakoyden tarvittuihin lenkkeihin ilman ongelmia. Lihaksisto alkaa lammeta sopivasti, joten paasen huipelle melko pienella vaivalla.
Huipulle paastyani kiinnitan ensiksi itseni ankkuriin kiinni mukaan annetulla turvalenkilla. Tarkistan, etta turvalenkki on taatusti oikein kytketty kiinni ankkuriin, silla sen varassa henkeni on seuraavien minuuttien ajan. Totean kiinnityksen pitavaksi ja rupean muistelemaan tarvittavia toimenpiteita. Ensin otetaan turvakoytta loysemmalle, tehdaan varmistussolmu, ettei turvakoysi putoa maankamaralle. Nyt varsinen show voi alkaa. Tuntuu taysin jarjettomalta ottaa turvakoysi pois lantioni valjaista, mutta nain se opas sanoi. Irrotan turvakoyden solmun, pujotan sen ankkurin lavitse ja solmin koyden lantiooni uudelleen. Tarkistan, etta solmu tulee tarpeeksi tiukalle. Nayttaisi olevan.
Nyt seuraa koko suorituksen jannittavin hetki. Koska turvakoysi on pujotettu ankkurista lapi, voin ottaa minua kannatelleen turvalenkin pois. Turvalenkin poiston jalkeen minun pitaisi olla koydan varassa samalla tavalla, kuin olin koko eilispaivan kiipeilyissa. Turvalenkki koostuu kahdesta lenkista, toinen on vyotarossani kiinni ja toinen on nyt kiinni ankkurissa. Lenkkien valissa on puolen metrin patka vaijeria, joka kestaa kahden tonnin painon.
Jalat ovat varsin tukevasti, joten paatan kallistua hieman eteenpain ja ottaa toisella kadella tukea ankkurista. Toinen kasi jaa vapaaksi, joten otan silla turvalenkin pois. Aukaisen hitaasti ankkurissa kiinniolevan turvalenkin hakasen. Taman jalkeen turvakoyden pitaisi siis olla turvanani.
Mutta mitas helvettia? Pidan vasemmalla kadellani ankkurista kiinni ja oikeassa kadessani ovat seka turvakoysi etta turvalenkki! Kumpikaan ei ole kiinnitettyna ankkuriin, vaan ne ovat kiinni toisissaan. Eikos tama ole aika vaarallista? Olenko mina taalla kymmenen metrin korkeudessa pelkastaan vasemman kaden ja jalkojeni varassa , ilman mitaan varmistusta. Ei vittu, nyt jokin meni vikaan! Yllatyn itsekin, kuinka rauhallisesti laitan turvalenkin takaisin ankkuriin kiinni. Okei, vaara ohi. Sitten onkin aikaa ihmetella, mika helvetti viritelmassani on vialla.
Tuijottelen ihmeissani hetken aikaa tekemaani solmuviritelmaa, mika on aluksi mielestani aivan oikein. Syvempi tarkastelu osoittaa kuitenkin tekemani virheen: Sidoin turvakoyden vaaraan kohtaan! Turvakoysi oli pujotettua ankkurin sijasta turvalenkkiin, joten homma kusi kintuilleen tasta syysta. En siis periaatteessa ollut hengenvaarassa, turvakoysi olisi ollut minussa kiinni putoamisen sattuessa, mutta hieman oudossa paikassa. Ei muuta kuin turvakoysi uudelleen irti, mutta talla kertaa se pujotetaan oikeasta kohdasta! Talla kertaa viritelma toimii niinkuin pitaakin, joten ohjaaja pystyy laskemaan minut alas. Tuntuupa mahtavalta paasta takaisin maankamaralle!
"Sulla meni aika pitkaan tuolla ylhaalla, oliko jotain ongelmia?"
"No jaa, vahan meinasi muisti patkia tuolla ylailmoissa. Ei paniikkia, heh heh..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti