torstai 17. tammikuuta 2008

Villia menoa Bangkokin yossa

Toisinaan minulla on paha taipumus olla vahan liiankin spontaani. Kun Bangkokin katuja tallaa tarpeeksi, alkaa katukauppiaiden jatkuva kaupustelu arsyttamaan. Etenkin tuk-tuk -kuskit tarjoavat kyyteja vaikka minkalaisiin paikkohin. Mutta toisaalta, miksipa sita ei edes kerran kavisi kokeilemassa, mita tapahtuukaan kyytiin paastessaan.

Hotellihuoneessa kehkeytyy alkuillan tunteina suoranaista nerokkuutta vastaava idea: Otetaan pari kaljaa ja lahdetaan sitten jonkun tuk-tukin kyydilla katsastamaan tissibaarien meininkia. Oluet huiviin ja sitten radalle...

Hotellin ovesta paastyamme ei tarvita montaa sekuntia, kun ensimmainen kaupustelija tarjoaa kyytia. Tuk-tuk -kuski lupaa sisaanpaasyn suosittelemaansa baariin 300 bahtilla, joten ei muuta kuin kyytiin vaan. Mopon ja kolmipyoran risteytykselta nayttava peltihokotys ampaisee liikkeelle ja kyydittaa meidat hurjaa vauhtia kohti tissibaaria. Luvassa on siis sita perinteista, ping-pong show'ta ja mita noihin paikkoihin nyt yleensakaan kuuluu. Syntisella tiella siis ajellaan...

Reilun kymmenen minuutin rallisuorituksen jalkeen saavumme perille. Heti alkuun kay selvaksi, ettei baariin ole mitaan asiaa kuskin lupaamaan hintaan. Pitkan tinkimisen jalkeen ovimikko paastaa meidat sisaan 400 bahtin hinnalla, johon sisaltyy yksi olut.

Tuontikalja kateen ja menoksi! Baari on tyypillinen, suorastaan kliseinen, aikuisten leikkipaikka. Pimeat poydat, iso lava esityksia varten ja vahapukeisia thai-tyttoja. Meidat ohjataan kulmapoytaan, jonne hyokkaa samantien kolme kappaletta verenhimoisia tyttoja. "You buy me drink OK?" kysymykset singahtelevat niin vasemmalta kuin oikealtakin puolelta. Vasemmanpuoleinen muija ei pahemmin kainostele, vaan pujauttaa siron katensa suoraan paitani alle. Koko homma alkaa epailyttamaan hetki hetkelta enemman...

Oikealla puolellani istunut tytto luovuttaa, tanaan ei tule rahaa ainakaan minulta. Vasemmanpuoleinen, valkoiseen hameeseen sonnustautunut neito sen sijaan jatkaa soidintanssiaan: Kuiskuttelua korvaan, pusuttelua poskelle ja hyvailya sielta taalta. Yrittaapa viela tunkea kattaan housuihini, mutta tarpeeksi tiukalla oleva vyo estaa taman yrityksen. Jostain syysta minulla ei ole aikomustakaan loysata vyota.

Lasken paassani, etta odotettua kalliimman sisaanpaasyn jalkeen Jussilla ja minulla on rahaa jaljella noin viisi euroa. Jos neidot tietaisivat tamanhetkisen maksukykymme, saattaisi junttikaksikko lentaa kauniissa ilmalennossa baarista ulos. Pidetaan nyt pokka ja seurataan tilanteen kehittymista. Jussin vieressa istuva daami alkaa turhautua, koska Jussi ei osta talle juotavaa. Minuun takertunut daami huokuttelee minua ostamaan juomaa, mutta nyt on pidettava maltti paassa.

Ensimmaisesta kaljasta on jaljella vain tilkka, joten kulautan sisallon kitusiini kertaheitolla ja lahden etsimaan vessaa. Palvelualtis daami ei missaan nimessa aio paastaa minua yksin liikenteeseen, vaan lahtee nayttamaan vessan sijainnin. Se loytyykin suht' vaivattomasti, joten lahden miesten puolelle. Tai mikas ihmeen miesten puoli tama onkaan?

Vessassa minua odottaa kolme daamia, jotka vain vinkkaavat silmaansa ja hymyilevat. Pisuaari on seinassa kiinni, joten ei muuta kuin itse suoritus kayntiin yleisosta valittamatta. Kuseminen on loppusuoralla, kun minua saattamaan lahtenyt daami hiipii taakseni ja tarraa kiinni melaani. Yllattava tilanteen muuttuminen saa minut hetkeksi aikaa hamilleen, mutta kohta koko tilanne alkaa naurattamaan: "Anteeksi vaan, mutta saisinko edes kusta loppuun?" Muijan siro kasi on edelleen strategisessa paikassani, mutta paattavaisesti otan muijaa ranteesta kiinni ja vapautan melani. Tama ei luonnollisestikaan tyydyta daamiani, vaan nyt alkaakin lisamyynti.

Muija heittaa pari merkitsevaa katsetta suljetun oven suuntaan ja tarjoaa palvelujaan. "Mennaan tuonne, saat suihinoton. Saat ilmaiseksi..." "Niin varmaan!" naurahdan ja suksin helvettiin tuosta syntipesakkeesta. Kulmapoytaan palatessani tilanne ei ole juurikaan muuttunut: Jussin daami kay aika kuumana, ilmeisesti drinkkeja ei ole tullut poytaan toivotulla tavalla. Lopulta kyseinen neiti polttaa pareensa lopullisesti ja tulee luokseni. Alkaa katkera avautuminen: "Kaverisi on kusipaa! Istuin hanen kanssaan 45 minuuttia, eika han ostanut minulle mitaan!!!" Pokan pitaminen tassa tilanteessa kay taydesta tyosta, mutta vastoin kaikkia odotuksia en kuitenkaan rajahda nauruun. Muija ilmaisee mielipiteensa Jussista viela parilla kansainvalisella kasimerkilla, ennenkuin jattaa meidat rauhaan.

Kaljaa on viela jaljella, talla kertaa Jussin rakko huutaa. Jussi lahtee kavelemaan kohti vessaa, jolloin huomaan sangen uhkaavalta nayttavan tilanteen: Jussi kavelee suoraan kohti aiemmin loukkaamaansa neitokaista, joka odottaa ovella tyhja pullo kadessaan valmistautuen lyomaan. "JUSSI, TAKAISIN!!!" huudan minka keuhkoista lahtee. Jussi kaantyy takaisinpain ollen taysin tietamaton uhkaavasta tilanteesta, mies ei ole vielakaan havainnut aiempaa daamiaan. Daami huomaa paljastuneensa, jolloin han vain asettaa pullon takaisin ja poistuu paikalta nauraen. Olikohan se sittenkaan tosissaan, mistapa tuota tietaa...? "Miks miun piti tulla takaisin", hammastelee Jussi. "No joo, kerron myohemmin..."

Kaljat ovat tyhjentyneet, joten on strategisen vetaytymisen aika. Poistumme baarista sangen vikkelin askelin, kuikuillen olkapaiden yli. Pettyneet daamit eivat kay vakivaltaiseksi, vaan paastavat meidat lahtemaan. Kyyti on taysi arvoitus, mutta jospa joku taksi sattuisi kohdalle. Yllytykseksemme sama tuk-tuk -kuski, joka meidat tanne alunperin toi, on odottanut meita koko parituntisen seikkailumme ajan. Hieno mies! Tuk-tukilla takaisin Khao Sanille, olipahan kokemus!

Ensimmainen ilta Bangkokissa

"Hei Jani, heraa! Me saatiin tallaiset!"

Heraan sikeasta unesta ja yritan selvittaa, mihin ihmeeseen olen joutunut. Jalat ovat puuduksissa ja huomaa istuvani jossain aarimmaisen ahtaassa ja meluisassa penkkirivistossa taysin pollahtaneena. Jussi heiluttelee punaisten silmieni edessa jotain omituista lappusta, jotka olemme saaneet koneen henkilokunnalta. Pienen tutkailun jalkeen tunnistan lomakkeen maihinnousukortiksi, johon Thaimaahan saapuvat turistit tayttavat henkilotietonsa. Kortin saaminen oli ilmeisesti niin merkittava tapahtuma, etta minutkin piti herattaa! Olemme jossain Intian ylla. Koska matkaa on viela reilu kaksi tuntia, yritan saada unen paasta uudelleen kiinni. Yritykseksihan se jai...

Parin tunnin tuskaisen valvomisen jalkeen kone laskeutuu kohtalaisen hallitusti Bangkokin maankamaralle. Reissun ensimmainen sosiaalinen kontakti on saatu aikaiseksi, kun vieressamme istunut suomalaishemmo, Antti, on kaynyt kahdeksantuntisen lennon aikana tutuksi. Paatamme ottaa yhteisen taksin, koska majapaikkamme ovat melko lahella toisiaan.

Reilu kolmenkymmenen asteen helle iskee pakkaseen tottuneelle suomalaistriolle kuin vastaheitetty loyly saunan ylalaiteilla. "Kauan elakoon Kuningas!", julistavat mahtipontiset jattijutilisteet ympari lentokenttaa. Vasyttaa aivan torkeasti! Viime vuoden Australian reissulla Bangkokissa oli pelkka valilasku, jonka jalkeen koneessa piti istua viela toiset kahdeksan tuntia, jotta paasi Sydneyyn. Miten ihmeessa olen selvinnyt siita hengissa?!?

Passintarkastus sujuu omalta osaltani vaivattomasti. Kavelen ensimmaisena ryhmastamme tarkastukseen, lapaisen sen ja jatkan matkaani rajavartijan osoittamalle aluelle. Jostain kumman syysta Jussi ja Antti kaannytetaan takaisin, ilmeisesti pojat eivat ole tayttaneet maihinnousukorttia oikein. Odottelen reilun vartin verran, ennenkuin kyseinen kaksikko paastetaan maahan. "Ette varmaankaan tayttaneet sen kortin molempia puolia", kyselen silminnahden turhautuneelta kaksiokolta. "No en mie huomannu, etta siella oli toinenkin puoli..." Ihan sama, taksi alle ja hotellia etsimaan. Suihku olisi tassa valissa helvetin kova juttu!

Hotelli loytyy melko vaivattomasti ja reilun tunnin lepailyn jalkeen paatamme lahtea katsastamaan paikkoja. Khao San Road on lahinna lansimaalaisten backpackereiden ja muiden turistien valloittama katu, joten taalta on hyva aloittaa Kaakkois-Aasian valloitus. Iltakin hamartyy sopivasti, joten voisihan tassa pari bissea ottaa.

Sovimme treffit Antin kanssa kadunkulmaukseen ja lahdemme ensimmaiseen vastaantulevaan baariin oluelle. Kanneja ei tanaan vedeta, silla viimeisen vuorokauden aikana olemme nukkuneet maksimissaan kaksi tuntia. Pari tuntia olisi hyva olla valveilla, jotta oikeaan unirymiin paasisi mahdollisimman vaivattomasti. Olut maistuu parin tuopillisen verran, mutta sitten porukka alkaa hyytymaan. Lahdemme Jussin kanssa kohti hotellia, jossa on tarkoitus ottaa ansaitut younet.

Paatan kayda ennen nukkumaanmenoa viela pikaisesti hotellin aulan internetissa kertomassa kuulumisia Suomeen. Jussi lahtee huoneeseen, muttei omien sanojensa mukaan aio viela ruveta nukkumaan. Koska huoneen avaimenperasta saadaan ilmastointi paalle, jatan huoneen avaimen huoneeseen ja suuntaan koneelle. Puolisen tuntia vierahtaa koneella yhdessa hujauksessa, jonka jalkeen lahden huoneeseen. Koputtelen aikana ja arvatkaapa vaan, onko Jussi hereilla? En viitsi paukuttaa ovea minuuttitolkulla, joten lahden hakemaan apua henkilokunnalta. Ovi kaydaan aukaisemassa yleisavaimella, joten vion huokaista helpotuksesta. Jussi nukkuu kuin pikkulapsi, mutta kaikki valot ovat paalla ja telkkari huutaa melkein taysilla. Yritysta on siis ollut, pisteet siita!

tiistai 15. tammikuuta 2008

Vuorokausi peltipurkissa

Lento Helsingista Wieniin on - yllatys yllatys - karsimysta alusta loppuun, mutta kaikki koneessa olijat poistuvat koneesta hengissa, mutta ontuen. Eiko niita penkkeja saa yhtaan leveammaksi, perkele?!? Ruoka sisalsi salaatinlehden ja pari siivua pastaa, kyllahan nailla evailla jaksaa vaikka kuuhun!


On oikeastaan ihan sama, missa pain maailmaa jatkolentoa joutuu odottamaan, silla kaikki lentokentat on tehty samasta muotista. Saastoliekilla elava travelleri saastaa pitkan pennin, kun suoran lennon sijasta valitseekin kestoltaan huomattavasti pidemman valilaskuhelvetin. Vaikka matkaa on Wienista Bangkokiin tuhansia kilometreja, menee puolet matkustusajasta Wienin lentokentalla.


Tyypillisen lentokentan vakiovarusteisiin kuuluvat ne kymmenet Bossin, Guccin, Tag Hauerin ja Diorin luxusputiikit, joiden valikoimasta savolaisjuntin on turha haaveilla. Kovia penkkirivistoja, joilla kohtaloonsa alistuneet lentomatkustajat puuduttavat perseensa alle vartissa odotellessaan kuuden tunnin paasta lahtevaa jatkolentoa. Jos nalka yllattaa, kinkkusampylan saa hyvalla tuurilla alle kymmenella eurolla. Tax free -suklaata kun ei jaksaisi mussuttaa kilotolkulla...


Pienta piristysta tylsaan lentokenttaodotteluun tuo pienehko tilanne terminaalin kaytavalla, kun koko kaytava suljetaan pommiuhan vuoksi. Epailyttava, yksinainen matkalaukku on lojunut kaytavalla liian pitkaan, joten lentokenttapoliisien epailykset heraavat. Poliisia on kaytavan molemmilla puolilla paivystamassa radiopuhelimet kasissaan, pommiryhmaa tassa varmaankin odotellaan. Meidan ja epailyttavan laukun valissa on yksi matkamuistomyymala ja seina, mutta ei millaan jaksaisi siirtya, kun saatiin niin hyvat paikat. Katsotaan, kuinka kay...

Lentomatkustamisesta

Lentokoneessa matkustaminen on taytta helvettia! Vaikka lento-onnettomuuteen joutuminen lansimaissa on aarimmaisen epatodennakoista, olen joka lennon aikana varma siita, etten paase koneesta hengissa ulos.


Eri mantereiden valisilla pitkilla lennoilla istuimet ovat siedettavan leveat, mutta Euroopan sisaiset lennot ovat sita kuuluisaa tervanjuontia. Onneksi kyseiset lennot eivat kesta yleensa neljaa tuntia pidempaan. Lyhyiden lentojen tarjoiltava ruoka on niin riittamatonta, ettei silla saa vatsaansa tayteen pinnallisimpakaan anorektikko-huippumalli, saati sitten raavas savolaisjuntti.


Olisi pitanyt ryhtya lentajaksi! Kyllapa kelpaisi kavella pitkin kansainvalisten terminaalien kaytavia univormu paalla ja nauttia minihameisten lentoemantien kiimaa tihkuvista katseista. Itse tyonteko tapahtuu turvalukittujen ovien takana, joten kukaan ei ole taatusti hengittamassa niskaan. Nousun jalkeen vain autopilotti paalle, tax-free putiikista ostettu kaljakori kojelaudalle ja porno pyorimaan! On se niin helppoa...


Jokaisen lennon alussa samat turvahjeet, jotka jokainen matkustaja on varmasti kuullut jo miljoonaan kertaan. Kuunteleeko naita ohjeita oikeasti joku? Sitapaitsi, onko koskaan koko ilmailualan historiassa kukaan pelastunut onnettomuuden sattuessa kayttamalla pelastusliivia? Jos lentokone tipahtaa kymmenen kilometrin korkeudesta mereen, niin eikohan siina lahde henki kertalaakista! Jos joku karpaasi selviaisi pamauksesta tajuissaan, pitaisi hanen selvita viela naurettavan pienesta hatauloskaynnista ulos ja vetaa siina samalla liivia ylle. Siinapa sitten kellutaan keskella Atlanttia pelatusliivit ylla ja puhellellaan pilliin toivoen, etta joku sattuisi paikalle.

Lahtopaiva, Helsinki

Tammikuinen sunnuntaiaamu valkenee sateisena ja harmaana, kuten tassa kaupungissa nayttaa olevan tapana. Uljaan isanmaamme paakaupungin tympean graniittista miljoota piristavat vain monikansallisten yritysten muoviset valomainokset, joita on latkitty sinne tanne pitkin seinia. Yllatan itseni istumasta Helsingin rautatieaseman kahvilasta tarkkailemassa ohikulkijoita. Pitkissa villakangastakeissaan ja ''trendikkaissa'' kaulahuiveissaan harppovat tyonarkomaanit singahtelevat paikasta toiseen apattinen ilme kasvoillaan. Kelloa vilkuillaan puolen minuuti valein. Koko ajan on niin KIIRE ja pitaa tehda niin helvetisti DUUNIA, jotta tuntee elavansa.

Valitsin toisin. Uraorientoituneet tyomuurahaiset jatan tanne rantasateeseen ja otan suunnaksi Kaakkois-Aasian auringon. Toisin kuin aiempi Australian reissu, talla kertaa en lahde matkaan yksin. Jussi xxxx (sukunimia ei saa kayttaa), tuo Karjalan Suuri Mies, heitti ajatuksen Aasian reissusta ollessani Australiassa. Tuosta keskustelusta on nyt kulunut noin yhdeksan kuukautta, jonka aikana matkarahat uuteen reissuun on saatu saastettya tyolla ja tuskalla.

Karjalan kannaksilta saapuva juna valuu laituriin ja ihmismassa alkaa purkautua ovista. Jostain tuolta pitaisi bongata ensimmaiselle pidemmalle reissuun lahteva vastavalmistunut atk-insinoori. Ressukka on varmaan hadissaan pakannut koko kerrostalokaksionsa mukaan, ettei vaan mitaan jaisi puuttumaan. ''Mussuttaa varmaan aitinsa leipomia karjalanpiirakoita pelko perseessa'', myhailen itsekseni.

Bongaan Jussin lyhyen tarkkailun jalkeen. Mies hiihtaa rinkka selassaan noin kymmenen metrin paassa, eika huomaa minua. Puhelin taskussani parahtaa soimaan samalla sekunnilla, mutta en lisaa matkakumppanin puhelinlaskua, vaan juoksen miehen kiinni. Jos Jussille iskisi tennismailan kouraan ja urheilumallisen kauluspaidan paalle, se menisi Jarkko Niemisen kaksoisolentona. Lyhyen sananvaihdon jalkeen tutkailen Jussin rinkkaa ja yllatyn positiivisesti: Mies ei ole pakannut koko rinkkaansa aivan tayteen, vaan omaisuus kulkee selassa melko vaivattomasti.

Lyhyt siirtyminen linkkuripysakille ja siita odottamaan bussia lentokentalle. Reissu on alkanut.

keskiviikko 2. tammikuuta 2008

Matkan tarkoitus

Kuusi maata kierrettävänä, aikaa kolme ja puoli kuukautta. Lähes kaksikymmentä tuhatta lentokilometriä ja tuhansia kilometrejä ahtaissa busseissa pölyisillä Kaakkois-Aasian teillä. Ei kuulosta kovin rentouttavalta tavalta matkustaa, mutta monenlaisia kokemuksia ja elämyksiä tapahtuu takuuvarmasti seuraavien kuukausien aikana.

Reissun tarkoituksena ei ole asettua yhteen kaupunkiin koko oleskeluajaksi, mennä töihin ja tienata sitä kautta rahaa. Tarkoitus on kiertää tämä kaakkoinen kulma planeettamme suurimmasta maanosasta, tutustua uusiin kulttuureihin ja saada sitä kautta eväitä ja elämyksiä koko loppuelämän ajaksi. Jotain, mitä muistella kiikustuolissa joskus viidenkymmenen vuoden päästä. (Tuskin selviän yli kolmikymppiseksi, mutta yritetään kuitenkin!) ;)

Singaporen pilvenpiirtäjien juuresta sisällissodan runtelemaan Kambodzhaan, Thaimaan turistirysistä Vietnamin pikkukyliin, Laosin kukkuloilta Malesian formulakisoihin. Kontrastit eri maiden välillä tulevat olemaan suorastaan valtavat, joten silmät auki pitävä reppureissaaja kokee taatusti monenlaisia värinöitä. Näistä värinöistä ja niiden aiheuttamista havainnoista muodostuu toivottavasti aiempaa laajempi elämänkatsomus ja käsitys siitä, miten maailma muokkautuu markkinavoimien vaikutuksesta.

Reissumme alkaa Bangkokista, yli kymmenen miljoonan thaimaalaisen kotikaupungista. Bangkokista lennämme toiseen miljoonakaupunkiin, Singaporeen, joka on suunnitellun reissumme eteläisin piste. Singaporesta reittimme kulkee läpi Malesian, jonka jälkeen tulemme takaisin Thaimaahan. Thaimaan läpi vuorossa ovat Kambodzha, Vietnam ja Laos. Laosin jälkeen olemme olleet jo yli kolmen kuukauden ajan reissussa. Siinä vaiheessa on hyvä istua alas ja miettiä, vieläkö riittää energiaa reissaamiseen vai joko rakas koti-Suomi kutsuu. Myös pankkitilin senhetkisellä saldolla on suuri osa tässä vaiheessa...

Esipuhe

Löydän itseni omalta sängyltä kännykän piristessä helvetin ärsyttävällä äänellä. Piipityksen tunnistan kännykän herätysääneksi, mutta myös muita havaintoja pitää suorittaa. Vilkaisen kelloa, vartin yli neljän. Tästä tulee paska päivä!

Pari hetkeä kuluu kirotessa aikaisen herätyksen aiheuttamaa mielipahaa, mutta lopulta vääntäydyn keittiöön keittämään puuroa. Padan poristessa on hyvä hetki miettiä omaa elämäntilannetta ja sen tarkoitusta.

Luulisi, että elämäniloisella ja sosiaalisella 24-vuotiaalla tradenomilla olisi upea työpaikka jossain ison kaupungin vielä isommassa firmassa, ylennyksen odottaessa aivan nurkan takana. Tradenomin tienaamilla rahoilla kelpaisi hemmotella omaa rakastaan, jonka valmistuminen koittaisi keväällä. Kesällä olisikin hyvä hankkia omalla rahalla se ensiasunto ja miettiä vakavissaan perheenlisäystä. Johan tuota ovat sukulaiset kyselleet.

Edellä mainittu kuvaus on pelkkää fantasiaa. Todellisuudessa 24-vuotias vastavalmistunut tradenomi asuu vieläkin äitinsä luona ja lajittelee työkseen tyhjiä pulloja Olvin tehtaalla. Naisia on vain sängyn alle piilotetussa pornolehdessä, tämäkin journalismin merkkiteos on kultaiselta 70-luvulta. Mikä on mennyt nuorukaisen elämässä pieleen?

Eipä hätää, tradenomilla on selkeä suunnitelma. Valmistumisen jälkeiset viisi kuukautta vierähtivät Australian ja Uuden-Seelannin maisemissa, eikä tätäkään talvea ole tarkoitus viettää pakkasessa. Tammikuun 13. päivä istun koneessa matkalla Bangkokiin, mistä alkaa kolme ja puoli kuukautta kestävä Kaakkois-Aasian valloitus. Reitti suuntautuu Bangkokista Singaporeen, sieltä kohti pohjoista Malesiaan, Thaimaahan, itään kohti Kambodzaa, Vietnamia ja lopulta Laosin kautta takaisin Thaimaahan.