tiistai 15. tammikuuta 2008

Vuorokausi peltipurkissa

Lento Helsingista Wieniin on - yllatys yllatys - karsimysta alusta loppuun, mutta kaikki koneessa olijat poistuvat koneesta hengissa, mutta ontuen. Eiko niita penkkeja saa yhtaan leveammaksi, perkele?!? Ruoka sisalsi salaatinlehden ja pari siivua pastaa, kyllahan nailla evailla jaksaa vaikka kuuhun!


On oikeastaan ihan sama, missa pain maailmaa jatkolentoa joutuu odottamaan, silla kaikki lentokentat on tehty samasta muotista. Saastoliekilla elava travelleri saastaa pitkan pennin, kun suoran lennon sijasta valitseekin kestoltaan huomattavasti pidemman valilaskuhelvetin. Vaikka matkaa on Wienista Bangkokiin tuhansia kilometreja, menee puolet matkustusajasta Wienin lentokentalla.


Tyypillisen lentokentan vakiovarusteisiin kuuluvat ne kymmenet Bossin, Guccin, Tag Hauerin ja Diorin luxusputiikit, joiden valikoimasta savolaisjuntin on turha haaveilla. Kovia penkkirivistoja, joilla kohtaloonsa alistuneet lentomatkustajat puuduttavat perseensa alle vartissa odotellessaan kuuden tunnin paasta lahtevaa jatkolentoa. Jos nalka yllattaa, kinkkusampylan saa hyvalla tuurilla alle kymmenella eurolla. Tax free -suklaata kun ei jaksaisi mussuttaa kilotolkulla...


Pienta piristysta tylsaan lentokenttaodotteluun tuo pienehko tilanne terminaalin kaytavalla, kun koko kaytava suljetaan pommiuhan vuoksi. Epailyttava, yksinainen matkalaukku on lojunut kaytavalla liian pitkaan, joten lentokenttapoliisien epailykset heraavat. Poliisia on kaytavan molemmilla puolilla paivystamassa radiopuhelimet kasissaan, pommiryhmaa tassa varmaankin odotellaan. Meidan ja epailyttavan laukun valissa on yksi matkamuistomyymala ja seina, mutta ei millaan jaksaisi siirtya, kun saatiin niin hyvat paikat. Katsotaan, kuinka kay...

Ei kommentteja: