tiistai 15. tammikuuta 2008

Lentomatkustamisesta

Lentokoneessa matkustaminen on taytta helvettia! Vaikka lento-onnettomuuteen joutuminen lansimaissa on aarimmaisen epatodennakoista, olen joka lennon aikana varma siita, etten paase koneesta hengissa ulos.


Eri mantereiden valisilla pitkilla lennoilla istuimet ovat siedettavan leveat, mutta Euroopan sisaiset lennot ovat sita kuuluisaa tervanjuontia. Onneksi kyseiset lennot eivat kesta yleensa neljaa tuntia pidempaan. Lyhyiden lentojen tarjoiltava ruoka on niin riittamatonta, ettei silla saa vatsaansa tayteen pinnallisimpakaan anorektikko-huippumalli, saati sitten raavas savolaisjuntti.


Olisi pitanyt ryhtya lentajaksi! Kyllapa kelpaisi kavella pitkin kansainvalisten terminaalien kaytavia univormu paalla ja nauttia minihameisten lentoemantien kiimaa tihkuvista katseista. Itse tyonteko tapahtuu turvalukittujen ovien takana, joten kukaan ei ole taatusti hengittamassa niskaan. Nousun jalkeen vain autopilotti paalle, tax-free putiikista ostettu kaljakori kojelaudalle ja porno pyorimaan! On se niin helppoa...


Jokaisen lennon alussa samat turvahjeet, jotka jokainen matkustaja on varmasti kuullut jo miljoonaan kertaan. Kuunteleeko naita ohjeita oikeasti joku? Sitapaitsi, onko koskaan koko ilmailualan historiassa kukaan pelastunut onnettomuuden sattuessa kayttamalla pelastusliivia? Jos lentokone tipahtaa kymmenen kilometrin korkeudesta mereen, niin eikohan siina lahde henki kertalaakista! Jos joku karpaasi selviaisi pamauksesta tajuissaan, pitaisi hanen selvita viela naurettavan pienesta hatauloskaynnista ulos ja vetaa siina samalla liivia ylle. Siinapa sitten kellutaan keskella Atlanttia pelatusliivit ylla ja puhellellaan pilliin toivoen, etta joku sattuisi paikalle.

Ei kommentteja: