Ensimmainen ilta Bangkokissa

"Hei Jani, heraa! Me saatiin tallaiset!"

Heraan sikeasta unesta ja yritan selvittaa, mihin ihmeeseen olen joutunut. Jalat ovat puuduksissa ja huomaa istuvani jossain aarimmaisen ahtaassa ja meluisassa penkkirivistossa taysin pollahtaneena. Jussi heiluttelee punaisten silmieni edessa jotain omituista lappusta, jotka olemme saaneet koneen henkilokunnalta. Pienen tutkailun jalkeen tunnistan lomakkeen maihinnousukortiksi, johon Thaimaahan saapuvat turistit tayttavat henkilotietonsa. Kortin saaminen oli ilmeisesti niin merkittava tapahtuma, etta minutkin piti herattaa! Olemme jossain Intian ylla. Koska matkaa on viela reilu kaksi tuntia, yritan saada unen paasta uudelleen kiinni. Yritykseksihan se jai...

Parin tunnin tuskaisen valvomisen jalkeen kone laskeutuu kohtalaisen hallitusti Bangkokin maankamaralle. Reissun ensimmainen sosiaalinen kontakti on saatu aikaiseksi, kun vieressamme istunut suomalaishemmo, Antti, on kaynyt kahdeksantuntisen lennon aikana tutuksi. Paatamme ottaa yhteisen taksin, koska majapaikkamme ovat melko lahella toisiaan.

Reilu kolmenkymmenen asteen helle iskee pakkaseen tottuneelle suomalaistriolle kuin vastaheitetty loyly saunan ylalaiteilla. "Kauan elakoon Kuningas!", julistavat mahtipontiset jattijutilisteet ympari lentokenttaa. Vasyttaa aivan torkeasti! Viime vuoden Australian reissulla Bangkokissa oli pelkka valilasku, jonka jalkeen koneessa piti istua viela toiset kahdeksan tuntia, jotta paasi Sydneyyn. Miten ihmeessa olen selvinnyt siita hengissa?!?

Passintarkastus sujuu omalta osaltani vaivattomasti. Kavelen ensimmaisena ryhmastamme tarkastukseen, lapaisen sen ja jatkan matkaani rajavartijan osoittamalle aluelle. Jostain kumman syysta Jussi ja Antti kaannytetaan takaisin, ilmeisesti pojat eivat ole tayttaneet maihinnousukorttia oikein. Odottelen reilun vartin verran, ennenkuin kyseinen kaksikko paastetaan maahan. "Ette varmaankaan tayttaneet sen kortin molempia puolia", kyselen silminnahden turhautuneelta kaksiokolta. "No en mie huomannu, etta siella oli toinenkin puoli..." Ihan sama, taksi alle ja hotellia etsimaan. Suihku olisi tassa valissa helvetin kova juttu!

Hotelli loytyy melko vaivattomasti ja reilun tunnin lepailyn jalkeen paatamme lahtea katsastamaan paikkoja. Khao San Road on lahinna lansimaalaisten backpackereiden ja muiden turistien valloittama katu, joten taalta on hyva aloittaa Kaakkois-Aasian valloitus. Iltakin hamartyy sopivasti, joten voisihan tassa pari bissea ottaa.

Sovimme treffit Antin kanssa kadunkulmaukseen ja lahdemme ensimmaiseen vastaantulevaan baariin oluelle. Kanneja ei tanaan vedeta, silla viimeisen vuorokauden aikana olemme nukkuneet maksimissaan kaksi tuntia. Pari tuntia olisi hyva olla valveilla, jotta oikeaan unirymiin paasisi mahdollisimman vaivattomasti. Olut maistuu parin tuopillisen verran, mutta sitten porukka alkaa hyytymaan. Lahdemme Jussin kanssa kohti hotellia, jossa on tarkoitus ottaa ansaitut younet.

Paatan kayda ennen nukkumaanmenoa viela pikaisesti hotellin aulan internetissa kertomassa kuulumisia Suomeen. Jussi lahtee huoneeseen, muttei omien sanojensa mukaan aio viela ruveta nukkumaan. Koska huoneen avaimenperasta saadaan ilmastointi paalle, jatan huoneen avaimen huoneeseen ja suuntaan koneelle. Puolisen tuntia vierahtaa koneella yhdessa hujauksessa, jonka jalkeen lahden huoneeseen. Koputtelen aikana ja arvatkaapa vaan, onko Jussi hereilla? En viitsi paukuttaa ovea minuuttitolkulla, joten lahden hakemaan apua henkilokunnalta. Ovi kaydaan aukaisemassa yleisavaimella, joten vion huokaista helpotuksesta. Jussi nukkuu kuin pikkulapsi, mutta kaikki valot ovat paalla ja telkkari huutaa melkein taysilla. Yritysta on siis ollut, pisteet siita!