Huumeita, kobraviinaa ja otokoita: Welcome to Laos!

Miksi helvetissa kannykkani heratys ajaa minut ylos aamuvarhaisella, vaikka olen lomalla? Olin ilmeisesti napannut pari lapiollista unilaakkeita naamaani ennen nukkumaanmenoa, silla olen aivan pihalla. Missa mina olen, mita mina teen taalla? Paivan ohjelma alkaa kuitenkin muistua mieleeni, kiitos tasta jaakylmalle suihkulle. Tarkoituksena on siis edeta Laosin puolelle ja ottaa kaksipaivainen venematka rajalta kohti Luang Prabangia, Laosin toiseksi suurinta kaupunkia. Viisumit sun muut muodollisuudet on hoidettu jo aiemmin, joten perseen puutuminen on paivan ainoa huolenaihe.

Olin edellisena iltana tutustunut muutamaan australialaiseen ja englantilaiseen matkaajaan, joten juttuseuraa on ainakin tiedossa kaksipaivasen venematkan ajaksi. Aamiaisen jalkeen koko konkkaronkkaa tullaan hakemaan pakettiautolla, talla kertaa siirrymme satamaan, missa passit leimataan. Rajamuodollisuudet sujuivat sangen sujuvasti, mutta ilman viisumia rajalle saapuneet joutuvat saatamaan paperihommien kanssa pienen ikuisuuden. Idiootit, olisi tuonkin voinut hoitaa hyvissa ajoin.

Saman venematkan on ottanut allekirjoittaneen lisaksi ainakin viisikymmenta muutakin turistia, joten parinkymmenen metrin joenylitys Thaimaasta Laosin puolelle kestaa. Pienia veneita singahtelee joen molemmin puolin, mutta silti aikaa kuluu tahan matkaan kaikkiaan noin tunnin verran. Mutta mikas tassa, aikaahan minulla on ehkapa enemman kuin tarpeeksi. Lopulta kaikki saadaan turvallisesti Laosin puolelle, eika ketaan kaannyteta takaisin.

Joudumme odottelemaan varsinaista jokilaivaamme hetken verran sataman ravintolassa. Lahikauppakin loytyy vieresta, joten ostan hiukan sipseja ja vetta matkaa varten. Istahdan ravintolan penkille, mutta pitkaan en malta siina pysya, silla viereisen poydan brittien keskustelu herattaa mielenkiintoni: "Siis hyi helvetti, toi on inhottavaa!" Tahyilen hetken aikaa ymparilleni, mutta en ymmarra ollenkaan, mista britit puhuvat. Lopulta tiedustelen keskustelun aihetta. Jaahas, kaupan hyllylla onkin tarjolla laosilaista riisiviinaa. Kyseinen nautintoaine on pakattu hienoon pulloon ja koko komeuden sisaan on jollain ihmeen konstilla onnistuttu tunkemaan kobra. Ei jumalauta, pullo tanne ja heti!

Ostan pullon samantien. Aloitan paikalliseen juomakulttuuriin tutustumisen sangen varhaisessa vaiheessa, silla en ole ehtinyt olla Laosin puolella edes kymmenta minuuttia. Kukaan viisikymmenpaisesta backpacker -porukasta ole ilmeisesti yhta kokeilunhalunen kuin mina, silla hetkessa koko ravinto hiljenee kuin taikaiskusta. Kaikki tuijottavat vuoroin ostamaani pulloa ja minua. "Siis et kai sa meinaa juoda tuota?", utelee brittitytto vapisevalla aanella. "No tietysti, enka kai mina taytta pulloa ala mukanani raahaamaan!" Ravintolassa on niin hiljaista, etta korkin avaamisesta syntyvat narina kuuluu varmaan keittioon asti. Eipa sitten muuta kuin pullo huulille ja maistamaan. Pyorittelen makua hetken suussani ja nielaisen tavaran, yleison pidattaessa henkeaan. Maistuu aika miedolle viskille, mutta kylla tama aitoa tavaraa on, silla joudun hieman irvistamaan. Naurattaa silti: "Hahahaa, welcome to Laos! Haluaako kukaan maistaa?" Eipa ollut vapaaehtoisia. Pelkurit!

Paasemme viimeinkin varsinaiseen jokilaivaan, jossa on tarkoitus viettaa seuraavat kaksi paivaa, valissa pysahdytaan nukkumaan jonnekin pikkukylaan. Luojan kiitos laiva ei ole mikaan vuotava paatti, vaan valttavat vaatimukset tayttava. Kylla tassa pari paivaa jaksaa olla. Penkit eivat tosin ole kovin mukavat, silla puiset penkit ovat kuin suomalaisesta kirkosta. Persetta ei kuitenkaan tarvitse kuluttaa puhki, siita pitaa huolen jokilaivan baari. Matkan aikana kuluukin olutta korikaupalla, riisiviinaa unohtamatta.

Viimeinkin, kuuden tunnin matkanteon paatteeksi saavumme minulle tuntemattomaksi jaaneeseen kylaan, jossa vietamme taman yon. Hostellista ei ole mitaan tietoa, mutta aina sellainen on loytynyt. Australialais-englantilais-belgialais-savolais ryhmamme lahteekin etsimaan majapaikkaa yhdessa. Jostain helvetin syysta saan ryhmanjohtajan nakin, silla joudun valitsemaan hostellin muun porukan odottaessa paatostani. Joku paikallinen kaupustelija heittaa tarjouksen pyotaan: Kaksi euroa huone, hinta sisaltaa bussikuljetuksen hostellille ja takaisin satamaan. Diili! "Onko se hyva paikka?", utelee Ian, brittilainen herrasmies. "Mistapa mina tiedan, en ma ennen ole siella kaynyt. Samahan se on kayda katsomassa..." "No okei, mut me sit hakataan sinut, jos se ei ole hyva paikka," heittaa Ian sillmaniskun kera. "Hahah, antaa tulla vaan!"

Paasemme hostelliin ja totean huoneen hyvaksi. Saan oman huoneen, vaikkakin siina on kaksi sankya. Omituista, mutta mitapa valia tuolla on. Majoitus kelpaa muillekin, joten paasemme kirjautumaan sisaan. Hostellin johtaja antaa avaimen ja nayttaa viela huoneeni suihkutilatkin. Suihku onkin nyt tarpeen, mutta hostellin johtajalla on ilmeisesti muitakin palveluja tarjolla. "Psst, poltatko muuten marihuanaa? Minulla on myytava hyvaa kamaa."

Ei saatana, en ole ehtinyt edes heittaa rinkkaa selasta, kun minulle ollaan jo tarjoamassa huumeita. Vasyttaa perkeleesti ja paitakin on liimautunut hikoilusta ihoon kiinni, joten nyt en jaksa olla kohtelias. "Naytanko ma muka joltain vitun hipilta?", kuuluu savolaisjuntin kysymys vittuuntuneen katseen kera. "Ai, anteeksi, anteeksi, anteeksi...", hokee johtaja ja poistuu kumarrellen huoneestani. Kynnyksella se meinaa lentaa perseelleen. Ymmarsi siis pointtini, nyt suihkuun.

Raikas suihku tuntuu suorastaan taivaalliselta, mutta nyt on toinen ongelma: Juntilla on nalka! Onneksi en ole ainoa, silla koko ryhmani karsii samasta ongelmasta. Lahistolla on kuulemma intialainen ravintola, joten suuntaamme sinne. Matkan aikana belgialaistytto liimaantuu kylkeeni kiinni: "Siis matkustatko sinakin yksin? Mina oon ollu matkalla jo kaksi viikkoa, ajattele!" "No vautsi", ajattelee juntti, jonka reissun kestoa voi laskea kuukausissa. Belgian tytto on ensimmaista kertaa reissamassa omillaan, joten seura taitaa olla juuri hanelle erityisen tarkeaa. Tytto taitaa olla jo tassa vaiheessa iltaa humalassa, mutta mitapa valia tuolla on.

Sangen railakkaan keskustelun kera nautittu illallinen vei jostain syysta voimat. Nukuttaa! Belgialaistytto ja australialaiskaksikko haluavat jatkaa iltaa baarin puolelle, mutta kieltaydyn tarjouksesta. Huomenna on luvassa yhdeksantuntinen paiva jokilaivassa, joten ajatus krapulasta ei paljoa houkuttele.

Paasen viimeinkin pitkalleni ja nukahdan samantien. En ehdi nukkua kovinkaan pitkaan, kun kuulen naapurihuoneesta huutoa. Kirkaisun jalkeen naapurihuoneen ovi paiskataan kiinni. Mita helvettia siella tapahtuu? Vilkaisen kelloa ja totean nukkuneeni tunnin. Kohta huoneeni oveen koputetaan. Olen aivan pihalla. Paikallinen sissiryhmako se siella koputtelee pyssyt olalla? "Jani, ootko sa siella?" Voi vittu mika kysymys tahan aikaan yosta, mutta aani kuulostaa tutulle. Menen bokserit jalassa avaamaan ovea ja totean humalaisen, hysteerisesti tarisevan belgian neidon olevan ovellani. "Jani, mulla on otokoita! Voinko ma tulla nukkumaan sun huoneeseen?"

Tuon taytyy olla maailman huonoin iskulause! "Mulla on otokoita", mita helvettia? "Siis voitko toistaa, olin nukkumassa..." ankytan pollahtaneena. "Mun huone on taynna otokoita, en voi menna sinne! Pelkaan niita!" "Taisit jattaa valon paalle, kun lahdit huoneestasi?", utelen syyta akilliselle otokoiden ilmaantumiselle. Pakko kai se pimu on paastaa sisalle. Harmi vaan, ettei kyseinen neito ole aivan minun tyyppiani. Onneksi huoneessani on kaksi sankya.

Pyydan tyton sisalle ja huomaan viisisenttisen torakan lattiallani. Liiskaan otokan kantapaallani, jonka jalkeen kyseinen otokka nayttaa ennemman Turun Sinapilta kuin elavalta olennolta. "M-m-m-mika se oli?!?" kiljuu hysteerinen belgialainen. "Ei mikaan, pikku otokka vain, koitahan nyt nukkua..."

Seuraavan puolituntisen ajan yritan nukahtaa. Tehtava on varsin ylivoimainen, silla uusi kamppakaverini saa satkyja puolen minuutin valein. Taskulampun kanssa sankyaan tahyileva ja vahan valia kirkuva belgialainen tasta viela puuttuikin! Toisaalta, tekisipa mieli tehda pieni kaytannon pila. Entapa jos heittaisin sen niskaan mukavan pikku torakkaveijarin, hehee? Muija olisi varmaan heti seuraavana paivana paluulennolla kohti Eurooppaa, hahahaa! Herkuttelen ajatuksella hetken, mutta yleisen hyvan nimissa jatan pilan toteuttamatta. Lopulta naikkonen rauhoittuu ja saan unen paasta kiinni.