Ongelmia matkatavaroiden kanssa

Vietimme kalliokiipeilyporukan kanssa aarimmaisen romanttisen viikonlopun Vientianessa, jonka jalkeen olikin aika suunnistaa uusiin maisemiin. Kunnon poikaporukassahan ei heteroja kaivata, silla majailimme koko viikonlopun samassa huoneessa. Huoneeseemme oli jollain ihmeen ilveella onnistuttu tunkemaan nelja sankya, joissa nukuimme lahes kylky kyljessa. Vientianesta ei paljoa kateen jaanyt, mita nyt yhden brittipubin kanta-asiakkuus tuli hommattua kolmessa paivassa.

Walesin pariskunta oli aiempana paivana ottanut suunnaksi Kambodzan, jonne suuntaavat nyt myos Anthony ja Cris. Nick ja mina olemme taas suuntaamassa kohti etelaista Laosia, neljantuhannen saaren rypelmaa kohden. Sita ennen on kuitenkin pysahdyttava Paksessa, pienessa kylassa matkan varrella.

Siirtymisessa on ongelmansa. Nick nimittain taittaa silloin talloin parinsadan kilometrin taipaleet polkupyoralla! Mies oli maksanut Malesiassa urakkaan sopivasta pyorasta lahes viisisataa euroa, mutta talla kertaa Nick hoitaa siirtymisen bussilla. Bussiasema on kuitenkin kymmenen kilometrin paassa keskustasta, joten Nickin pitaa pyorailla sinne, itse menen bussilipun hintaan sisaltyvalla tuk-tukilla.

Yleensa Nick koyttaa rinkkansa pyoran takaosaan, mutta talla kertaa moiseen toimenpiteeseen emme jaksa ryhtya. Samahan minun on vieda Nickin kamat taksin kyydissa asemalle, jossa tapaamme. Hoituupahan Nickin pyoraily huomattavasti kevyemmin. Ongelma on vain sellainen pikkuseikka, etten varannut bussilippua omasta hostellista, silla loysin halvemmankin vaihtoehdon lahikadulta. Tuk-tuk tulee hakemaan minut sielta, joten joudun raahaamaan kahden travellerin kamat parinsadan metrin paahan. Ihan sama!

Nick on hetkea aiemmin lahtenyt pyorailemaan kohti asemaa, joten otan isomman rinkan selkaan ja pienemman vatsani puolelle. Lisaksi molemmissa kasissa on pienet paivareput ja kokonaisuuden taydentaa Vang Viengista hankittu riisinpoimijan hattu. Mahtaa olla naky! Parinsadan metrin matka on muuten yllattavan pitka, hiki virtaa kuin Megong -joessa. Olokin on kuin jossain perkeleen voimamieskisassa. Paasen lopultakin perille ja istahdan jalkakaytavalle. Vasyttaa perkeesti, eika ohikavelevan brittituristin vittuilu auta asiaa yhtaan: "Heh heh, sullahan on paljon kamaa kannettavana."
"Tykkaan shoppailla, saatana!"

Tuk-tuk poimii minut lopultakin kyytiin ja saavun bussiasemalle. Loydan bussini, joten paasen viimeinkin eroon kahdesta rinkasta. Sinne vaan molemmat tavaratilaan, ei tule ikava! Nickia ei nay viela missaan, mutta eikohan mies kohta ilmaannu paikalle. Bussin lahtoon on viela aikaa, joten ostan kokiksen pahimpaan janooni. Lipityksen ollessa lopuillaan Nick ilmestyy paikalle. Tutkailemme hetken bussilippujamme ja teemme merkittavan havainnon: "Mitas vittua? Eri bussit, mutta sama lahtoaika?" Perkele, laitoin Nickin kamat oman bussini tavaratilaan aiemmin. Luukut ovat kiinni ja muutenkin Nickin rinkka on varmasti kasan pohjalla.

Bussit lahtevat kuitenkin samaan aikaan, joten mikas hata tassa on. Onneksi pidin molemmat paivareput kasissani, joten annan Nickille hanen paivareppunsa, mutta rinkka saa jaada vaaran auton tavaratilaan. Tulemme kuitenkin samaan aikaan Pakseen, joten samahan se on, mista bussista rinkan lopulta kaivaa. Tapaamme siis Paksessa.

Bussimatka sujuukin odotusten mukaisesti. Pakseen matkustaa ilmeisesti paljon porukkaa, silla molemmat bussit ajavat kiltisti perakkain ja nayttaapa saman firman logo koristavan molempien bussien kylkea. Tauotkin pidetaan samassa paikassa, joten Nickin ei tarvitse pahemmin stressata rinkkansa olinpaikkaa. Yobussin matka noudattaa periteista kaavaa: 12 tuntia ajoa, jonka aikana nukun noin puoli tuntia. Meinaa vahan vasyttaa, kun paasemme viimeinkin perille.

Olen siis viimeinkin saapunut Pakseen, kello on puoli seitseman aamulla. Otan molemmat rinkat autosta ja alan tahyilemaan ymparilleni. Mitas vittua, missa se toinen bussi on? Ei saatana, bussiasemalla on vain meidan bussi, Nickista ei mitaan havaintoa! Kysyn toisen bussin olinpaikkaa kuskilta. Kuski sonkottaa ontuvalla englannillaan, etta toinen bussi on ajanut toiselle bussiasemalle. Toiselle bussiasemalle?!? Ei vittu tata aasialaista logistiikkaa!

On tilannekatsauksen aika: Minulla on siis seka omani, etta Nickin rinkka, muttei mitaan tietoa Nickin olinpaikasta. Travellaus kahdella rinkalla saa siis jatkoa. On pakko improvisoida, joten otan mopotaksin alle ja suunnistan umpimahkaan valitsemaani hostelliin. Viihtyisa hostelli, jossa paatan nukkua yhden yon. Nickiin saan onneksi yhteyden sahkopostilla. Paatan ottaa torkut, jonka jalkeen suunnistan nettikahvilaan.

"Sinulle on yksi uusi viesti", ilmoittaa sahkopostini. No kappas vaan, Nickhan se siella: "Hei Jani, missa sa oot? Ma jatkoin samalla bussilla tanne 4000 saarelle. Mulla ei ole puhtaita vaatteita ja kauhean hikinen olo muutenkin. Milloinka sa tuut tanne?"

No mita vittua se sinne meni? Ei saatanan saatana, meidan piti tavata taalla Paksessa, eika suunnata samantien saaristoon! Bussit kulkevat saaristoon vain aamuisin, joten minun on jaatava tanne ainakin yhdeksi yoksi. Nick saa puhtaita vaatteita vasta huomenna. No mitapa lahti menemaan ennen aikojaan?

Kello ei ole viela kahtatoistakaan, mutta tarvitsen silti oluen. On tama taas ihme touhua!