torstai 15. toukokuuta 2008

Vang Viengin arkea

Avaan silmani aamukymmenen aikaan ja totean huoneeni katossa omituisen vian: Se nimittain pyorii. Pitaisikohan soittaa huonepalveluun? Toisaalta, olotilani tarkempi analyysi osoittaakin katon pyorimisen johtuvan vain massiivisesta krapulasta. Tassa valissa onkin hyva hetki pohtia, mita helvettia eilen on tapahtunut? Ylahuuli on turvoksissa, kroppa aivan paskana ja paa kipeana. Olo on kuin rekan alle jaaneella.

Kauheudet eivat tietenkaan lopu tahan. Taitaapa olla vahan paskatautia ilmassa. Vatsan kouristus ajaa vasyneen savolaisjuntin juoksujalkaa vessaan. Ehdin juuri ja juuri kiskaista housut kinttuihin ja istahtaa suorituspaikalle, kun perseeni suorastaan rajahtaa. Kertalaakista tuli valmista! Onkohan siella enaa edes pakarat tallella, vai irtosivatko ne? Pikainen tarkastelu osoittaa paikkojen olevat edelleenkin tallessa, mutta kuka helvetti on kaynyt tunkemassa yon aikana kasikranaatin perseeseeni?

Vilunvaristyksien saattelemana nousen kohti lampimaa suihkua. Vesipisaroiden pahoinpidellessa herkkaa kroppaani, onkin aika muistella eilisen tapahtumia ja pohtia syita nykyiseen olotilaan. Ai niin, eilen tuli kokeiltua ensimmaista kertaa Vang Viengin kansallisurheilua, tubeilua. Tubeilussa joukko kannisia backpackereita lipuu hiljakseen traktorin sisakumista tehdylla uimarenkaalla jokea alavirtaan erilaisten jokibaarien taydentaessa koko perkeleen miljoota. Kuivin suin hommaa ei todellakaan tehda, silla Beer Lao loytyy toisesta kadesta ja toisesta yleensa ilmaiseksi saatu riisiviskipaukku.

Tubeilun luulisi ensivaikutelmaltaan olevan sangen rentoa ajanvietetta, mutta erilaiset koysi- ja hyppytornit ovat ajaneet savolaisjuntin kropan lahes lunastuskuntoon. Kerran matkahdin jokeen viidesta metrista selalleni, kerran naamalleni. Ylahuulikin aukesi jossain vaiheessa, jolloin jokibaarin auttavainen henkilokunta antoi laakkeeksi tuhdin vodkapaukun. Ei ihme, etta meinaa olla vahan hella olo!

Kampean itseni suihkusta ja puen paalleni. Aamiaista on saatava, joten joudun raahautumaan ulkomaailmaan ihmisten ilmoille. Ei muuta kuin omelettia turpaan kahvin kera, jonka jalkeen voikin lahtea takaisin nukkumaan, vaikkapa koko paivaksi. Tanaan ei oteta tippaakaan alkoholia, se on varma! Kavellessani takaisin kohti hostelliani kuulen jonkun huutavan nimeani. Katsos, Dazz se siella. Dazin tapasin eilisen tubeilun lisaksi myos pari kuukautta aiemmin Koh Phan-Nganilla Thaimaassa. Kuunnellaanpas mita miehella on asiaa:

"Jani, eikohan lahdeta tubeilemaan!"
"No ei saatana menna! Aivan jarkyttava darra ja huulikin on paskana!"
"No hei, ala tulla! Onko taalla mitaan muutakaan tekemista? Meinaatko muka menna johonkin kahvilaan koko paivaksi Frendeja tuijottamaan? Lahde mukaan, meita on jo kuusi muutakin tulossa. Voisin esitella sut parille tytolle..."

Dazin puheissa oli kieltamatta jarkea. Jostain syysta koko Vang Viengin keskusta on taynna erilaisia makoilubaareja, jotka toistavat loputtomia uusintoja Frendeista. Olen varmaan taysin jarjiltani, mutta suostun lopulta Dazin tarjoukseen. Mutta oikeassahan se oli, ei taalla oikein muuta tekemista ole. Olin paria paivana aikaisemmin kaynyt koko paivan kalliokiipeilykurssilla, mutta tanaan siihen suoritukseen ei olisi minkaanlaista mahdollisuutta. "Tavataan viiden minuutin paasta..."

Puoli tuntia keskustelun paattymisesta loydan itseni jalleen kerran jattimaisen uimarenkaan paalta. Oikeasta kadestani loydan asiaankuuluvan nestemaisen hyodykkeen, eika krapulakaan vaivaa enaa ollenkaan. Virkistava joki-ilma ja kylma olut ovat tappaneet krapulan talla kertaa. Olen joutunut brittien piirittamaksi, silla olen koko seurue koostuu allekirjoittanutta lukuunottamatta briteista. Porukan kannisin osapuoli on jo tassa vaiheessa paivaa Charlie, sangen leppoisa, mutta viinaanmeneva kaveri. Ponakka vartalo ja tumma olemus kielivat jostain helvetin mafiataustasta, mutta eipa tassa jaksa turhia jannittaa.

Pysahdymme ensimmaiseen jokibaariin. Eteen tuodaan tietenkin ilmaiset viskipaukut, jotka skoolaamme alas ongelmitta. Ilmassa on ilmeisesti suuren urheilujuhlan tuntua, silla porukan nuorin jasen, Lucas, on saanut eilen seksia. En ole koskaan ymmartanyt seksijutuilla kehuskelemista, mutta siinapahan seuraan hiukan vaivaantuneena, kun koko porukka onnittelee Lucasia kuin jonkin jalkapallo-ottelun ratkaissutta maalintekijaa.

Charliekin haluaa ilmeisesti oman osansa kunniasta, joten saamme kuulla hanen tarinanssa ruotsalaisen bikinipimun kanssa. Viikkoa aiemmin oli kuulemma vietettya 11-tuntista seksiturnajaista uskomattoman kauniin ruotsalaisnymfon kanssa. Tassa vaiheessa on pakko puuttua peliin: "Paskapuhetta, kukaan ei jaksa 11 tuntia putkeen. Jotain rajaa, saako pyytaa?" En onneksi ollut ainoa, joka ei tarinaa uskonut.

Yht'akkia Charlie on joutunut altavastaajan rooliin, silla nyt koko poytaseurue saa kuulla ei-niin-uskottavan kuvauksen illan tapahtumista. Charlie oli kuulemma paassyt tekemaan koko yon aivan mita halusi ja sita rataa. Charlien nousuhumalainen olotila ja taustalla pauhaava kova-aaninen musiikki tekevat Charlielle katalan ansan. Mies ei nimittain huomaa biisin vaihtumista, vaan parin sekunnin hiljainen hetki tayttyy Charlien kovalla ilmoituksella: "JA MINA PANIN SITA PERSEESEEN!"

Ilmoitus kajahtaa niin kovasti, etta se kuuluu varmaan Vietnamiin asti. Puheensorina katkeaa kuin napista painamalla. Koko baarin asiakaskunta kaantyy katsomaan meihin, etenkin Charlie saa osansa paheksuvien katseiden sarjatulesta. Charlie tajuaa tilanteen itsekin ja nolostuu samantien. Itseani rupeaa naurattamaan niin perkeleesti, etta ehdin viime hetkella laittaa kaden suuni eteen estaakseni oluen purskahtelun pitkin poytaa. Pokan pitaminen on talla kertaa niin kovaa tyota, etten meinaa huomata, kuinka Charlie ottaa vastaan jonkun neitokaisen tulikivenkatkuista saarnaa: "Siis minka ihmeen takia te miehet kehuskelette aina noilla seksijutuilla papapapapappapapapapaa......!!!!!!"

En kesta enempaa, nyt on mentava nauramaan jonnekin katseiden ulottumattomiin. "Sori, mun pitaa menna vessaan", mumisen ja lahden baarin taakse piiloon. Dazkin tulee. Vessa oli molemmille pelkka tekosyy, silla juoksemme piiloon nauramaan kyyneleet silmissa kuin jotkin helvetin pikkukakarat. "Se oli sille ihan oikein", Dazz kommentoi. "Charlie on ihan mukava tyyppi, mutta ei sen juttuja kannata aina ottaa tosissaan." "Joo-o, on tullu huomattua. Jatketaanko seuraavaan baariin?" ehdotan naurukohtauksen tauottua. Ehdotukseni hyvaksytaan myohemmin yksimielisesti, joten kumirengas alle ja alavirtaa kohden.

Lopputubeilu noudattaa melkolailla samaa kaavaa kuin eilinenkin. Tosin silla erotuksella, etta talla kertaa en lahde kokeilemaan jokaista hyppytornia. Hulluhan mina olen, mutta en nyt sentaan taysi idiootti. Baaria vaihtuu, olutta kuluu ja porukka alkaa humaltumaan oikein kunnolla. Charlien puheesta ei meinaa saada mitaan selvaa: "Jani.....oot....eka...suommmallainnen..keta...oon...tavannu......Hyva...tyyppppi! Annakko.....vahan....kaljaa....?" Tyypillista humalaisen puhetta.

Saavumme viimeinkin joen varrella olevaan kohtaan, josta saamme kyydin takaisin kaupunkiin. Palautamme tubit ja sovimme tapaavamme myohemmin Smile Baarissa. Se sopiikin minulle erityisen hyvin, silla aiemmin paivalla tapaamani viehattava kanadalaiskaksikko on suuntaamassa samaan baariin.

Ilta on jo pitkalla, joten akkia kuivaa vaatetta paalle ja radalle. Suuntaan tietenkin kylan suosituimpaan chill-out baariin. Porukkaa alkaa olla paikalla mukavasti, mutta loydanko tuttuja tasta joukosta? Kyllapa nakojaan, silla aiemmin tapaamani viehattava kanadalainen nayttaisi olevan olevan siskonsa kanssa liikenteessa, sinne siis! On vain yksi ongelma: Joukko kanadan-ranskalaisia urpoja piirittaa tyttokaksikkoa. Kayn moikkaamassa tyttoja, mutta sen enempaa en jaksa tahan kilpakosintaan ryhtya. Naiset tappelee minusta, en mina niista. Nimimerkilla Sinkku 25-wee.

Katselen hieman ymparilleni ja loydan parempaa seuraa. Kalliokiipeilyporukka nayttaisi olevan kasassa, joten joukkoon iloiseen vaan. Naisia ei tassa joukossa ole, mika on ainoastaan hyva juttu. Paasen keskittymaan olennaiseen, eli jauhamaan paskaa ja juomaan olutta. Muutamasta britista, yhdesta hollantilaisesta ja savolaisjuntista koostuvaa kiipeilyjoukkoa taydentaa paikallinen kiipeilyoppaamme, Adam. Adamilla ei ole kuulemma huomenna toita, joten nyt voi vaihtaa vapaalle. Olutta kuluu ja riisiviinapaukkua tulee joka suunnasta.

Kymmenen minuutin paasta tapahtuu kummia: Adam on aivan hirvittavassa jurrissa! Silmat seisovat ja puhe sammaltaa, vaikka hetkea aiemmin mies oli taysin selva. Vaikka Adam onkin pateva kalliokiipeilija, viinanjuonnissa silla on viela paljon opittavaa. Jossain vaiheessa Adam lahtee poytaseurueestamme, varmaankin hakemaan lisaa juotavaa. Minuutin paasta viereisesta pyodasta kuuluu kirkumista. Jotenkin tuntuu silta, etta Adamilla on sormensa pelissa. Mies tuleekin pian takaisin.

"Se kaski mun painua helvettiin", selittaa Adam. "Siis kuka, mita, missa?", ihmettelemme yhteen aaneen. "No toi muija, saatana!" Jaahas, taitaapa olla konfliktia tiedossa. Nyt aiemmin kirkunut ruotsalaispimu tulee luoksemme ja tiedustelee, kuuluuko tama humalainen sika porukkaamme. "Se kaatoi mun paalle olutta, yyyy" pimu parkuu ja poistuu takavasemmalle.

On tilannekatsauksen aika, eli mita helvettia asken tapahtui? Adam kertoo suu vaahdossa keskustelustaan ruotsalaisen tyton kanssa. Adam oli kuulemma halunnut toivottaa hanet tervetulleeksi Laosiin, mutta olikin saanut kaskyn painua helvettiin. Tasta kimpaantuneena Adam oli temperamenttisena luonteena kaatunut olutta tyton paalle. Jotenkin tuntuu, ettei tama jaa tahan.

Ja sehan ei jaa! Viiden minuutin kuluttua sama ruotsalaispimu tulee jonkun kolmimetrisen korston kanssa selvittamaan tilannetta. Olemme jaamassa pahaan valikateen, silla Adamia tilanteen selvittely diplomaattisin keinoin ei tunnu kiinnostavan. Selitan korstolle tilanteen ja levittelen kasiani, silla en ollut nahnyt kohfliktin aiheuttanutta tilannetta ollenkaan. Koko kalliokiipeilyporukka yrittaa rauhoittaa tilannetta, mutta Adam ei valitettavasti auta asiaa. "Tulkoon vaikka kolme tyyppia kimppuun, hakkaan ne kaikki!"

Samassa joudumme hollantilaisen Nickin kanssa pidattelemaan Adamia, silla se meinaa oikeasti hyokata kauheassa humalassaan tuon korston kimppuun. Onneksi Adam on meita paata lyhyempi, silla saamme pidettya miehen aisoissa. Britit ovat samaan aikaan puhuneet supliikkimiehina korston pyorryksiin, joten tilanne raukeaa viimeinkin. Hyva homma, kukaan ei saanut turpaansa.

Uhkaavasti turpasaunan puolelle kaantymassa ollut tilanne ei siis johtanut pahoinpitelyihin. Tassa vaiheessa on pakko vilkaista kelloa. Nayttaa olevan jo yli kahdentoista. Lasken pikaisesti paassani juopotelleeni yli 12 tuntia putkeen, joten eikohan nyt olisi hyva aika lahtea nukkumaan. Kokeneena kettuna en suinkaan vetanyt taydella teholla, vaan osasin saastella alkoholinkulutusta oikealla tavalla. Kuitenkin, eikohan tassa ole tarpeeksi tapahtumia yhdelle paivalle.

3 kommenttia:

Mrs K kirjoitti...

Haah! Tuo on niin klassinen tuo musiikin loppuminen juuri sopivalla hetkellä :D.

Silento kirjoitti...

Mitä helvettiä!?

Sun blogiin on tullut joku "sisältövaroitus". Joidenkin lukijoiden mielestä blogi sisältää arveluttavaa materiaalia (tjsp) :D

Voihan LOL, etten paremmin sano ;)

Jani Korhonen - kirjoitti...

Arveluttavaa materiaalia, missa muka? ;) Huumeiden, prostituution ja alkoholin suurkulutuksen siivittama arki Kaakkois-Aasiassa on ilmeisesti liikaa joillekin...Mutta ei hataa, tyylia en ala muuttamaan!