Herranen aika, Lonely Planetista oli hyotya! Tuo norttimatkailijoiden Pyha Raamattu, mika otetaan paskallekin mukaan, kertoi kerrankin asiaa! Siam Reapin eraassa guesthousessa tarjottiin nimittain sellaista paivaretkea, mita ei saa jattaa kayttamatta. Ajatus viettaa paiva kambodzalaisessa perheessa toita tehden kuulosti joltain taysin erilaiselta ajanvietteelta, minka muistaa taatusti pitkaan. Idea on nerokas: Parinkymmenen euron maksua vastaan lansimainen matkailija otetaan tavallisen kambodzalaisperheen huostaan. Paivan aikana eletaan taysin tavallista arkea ja tehdaan toita. Reissu toteutetaan joka kerta eri perheeseen, joten tyotehtavat vaihtelevat tarpeen mukaan.
Tassa vaiheessa tyypillinen, kaikkea tyota vieroksuva lansimaalainen alkaa tietenkin naureskelemaan, miksi ihmeessa siita pitaisi maksaa, etta joutuu tekemaan toita. Kotona voi katsoa Salattuja Elamia ja ja rentoutua muutenkin, joten miksi "lomalla" pitaisi nain tehda? Nii-in...
Istun hyvan aamiaisen nauttineena majapaikkani terassilla ja odottelen opastani. Opas saapuu aasialaiseen tapaan parikymmenta minuuttia myohassa, mutta eipa tama yllata ollenkaan. Opas ja kuski lahtevat kyyditsemaan minua kohti laheista kylaa, jossa olisi tarkoitus viettaa koko paiva. Kyydin aikana ehdin tutustua oppaaseeni paremmin. Lee kertoo olleensa matkaoppaana pari vuotta ja olleensa sita ennen munkkiluostarissa opiskelemassa buddhalaisuutta ja englantia. Helppo uskoa, silla Leesta huokuu sellainen valaistunut rauhallisuus ja kohteliaisuus, ilman turhanpaivaista noyristelya. Matka lahikylaan meneekin nopeasti kakkaa jauhaessa.
Saavumme perille, joten on aika kayda lapi paivan ohjelma. Isantaperheen riisipellolla ei ole toita, joten en paase tappavaan auringonpaisteeseen heilumaan sirpin kanssa. Sen sijaan tarkoitus olisi valmistaa talonrakennuksessa kaytettavia palmunlehtiseinia. Kaikki rakennustarvikkeet on otettua suoraan luontoaidilta, tehtava on punoa palmunlehdet tarpeeksi tiukasti toisiinsa kiinni. Mikas siina, helppoa istumatyota varjossa.
Lee nayttaa punomisen alkeet, joten paasemme toihin sangen sukkelaan. Tyotehtava on siina mielessa helppo, etta ringissa istuminen on varsin hyva tapa pasta juttelemaan isantaperheen kanssa. Onneksi Lee on tulkkina, silla khmerin taitoni ovat viela aika pahasti ruosteessa.
Punomisen lomassa Lee kertoo karua kielta kambodzalaisesta arjesta. Naapuritalossa asuva perhe omistaa palmusta kyhatyn talonsa lisaksi vain pienen palan peltoa, josta elanto on revittava. Perheen isanta tekee kuusipaivaista tyoviikkoa ja tienaa noin kolme dollaria paivassa. Hankituilla ansioilla perhee saa syodakseen, mutta lasten koulunkayntia ei voida kustantaa. Kohtalaisen karua kuunneltavaa savolaisjuntille, joka istuu punomisringissa Adidaksen lenkkareissa ja muissa merkkivatteissa, katsoo kelloa Sony Ericssonin kamerakannykasta ja ottaa valilla kuvia digikamerallaan. Vittu etta havetti! Ei voi valttya kulttuurishokilta, kun ymmartaa, ettei tassa maailmassa ihmiset ole todellakaan tasavertaisia. Jeesustelijat voivat tietenkin vaittaa, etta kuka tahansa pystyy ponnistamaan koyhyyksista rikkauksiin. Paskanmarjat! Siina vaiheessa, kun rankka tyonteko tuo pelkastaan ruoan poytaan, eika mitaan muuta jaa kateen, on sangen hankalaa lahtea yliopistoon lukemaan kauppatieteita.
Synkistely jaa kuitenkin unholaan, silla perheen ilmapiiri on sangen positiivinen. Tyon ohessa pidetaan tietenkin taukoja, jonka aikana perheeseen tullutta hassua valkoista miesta ruokitaan mita ihmeellisimmilla paikallisilla herkuilla. Sana on ilmeisesti kiirinyt kylalla, silla naapurit ja muutkin kylalaiset haluavat vuorollaan tulla ihmettelemaan lansimaista vierasta. Ilmeisesti taalla ei kay paljoa savolaisia. Jokainen kylalainen ihmettelee samaa asiaa: Ensiksi kehutaan ulkonakoa - tai nain ainakin Lee minulle tulkkasi -, mutta sitten alkaa ihmettely savolaisjuntin nenasta. "Hyvin se tekee toita, mutta kattokaa nyt herranjestas tuota nenaa!!!" Ihan tallaista huomiota en kaivannut, mutta mitapa tassa valittamaan...
Jossain vaiheessa naapurista tullut tytto tuo minulle kookosmaitoa, mangonviipaleita ja jotain maustetta. Kookosmaidosta en ole koskaan pitanyt, mutta otan silti maistiaiset maidosta ja hymyilen, etten vaan loukkaisia ketaan. Mangoviipaleiden ja minulle epaselvaksi jaaneen mausteen suhdetta en ymmarra, mutta Lee kehoittaa minua dippaamaan mangoa mausteessa. Ahaa, tama on siis jotain sokeria.
Sen ihmeempia ajattelematta otan mangoa ja dippaan sokeria oikein kunnolla. Maistelen makua suussani hetken aikaa, kunnes tunnen paani rajahtavat. Herranjumala mita ruutia!!! Suuta polttaa, vetta tulee silmista ja paa muuttuu tulipunaiseksi kertaiskusta! En edes yrita hymyilla, vaan juon parissa sekunnissa litran verran aiemmin inhoamaani kookosmakua sammuttaakseni rajahtavan maun. Olen jarjestanyt tahtomattani paikallisille kunnon komedianumeron, silla kaikkia tuntuu naurattavan reaktioni. Lopulta saan mongerrettua ensimmaisen lauseentapaisen: "...v-v-vahan...t-t-tulis-ta..." Saan kuulla, etta sokerina pitamani mauste olikin todellisuudessa chilisuolaa. Saatana mita myrkkya, huh huh!
Savua ei tule korvista enaa kovin paljoa, joten voin jatkaa toita. Punominen on alkukangertelun jalkeen huomattavista nopeampaa, silla tiettya rutiinia hommaan alkaa tulla parin tunnin tyoskentelyn jalkeen. Ainoa ongelma on vain jalkojen asento. Paikalliset vetavat aasialaisessa lotusasennossa, mutta minulta tuollainen voimistelusuoritus ei onnistuisi, vaikka jalkoihini pumpattaisiin litran verran puudutusainetta. Selkakin alkaa kipeytya, joten pienet venyttelyt ovat paikallaan.
Kuten koko paivan aikana, taas paikalle saapuu muitakin kylalaisia, joukossa myos sangen viehattava kambodzalaistytto. Pitaisikohan vieda tuliaisena Suomeen, hmm? Jotain siella taas hopotetaan, enka ymmarra sanaakaan. Tulee aika vainoharhainen olo, kun joukko kylalaisia puhuu taukoamatta ja osoittelee vahan valia kohti minua. "Naiset pitavat sinua komeana", Lee tulkkaa. Hehee, kiitoksia vaan! "Mutta nyt ne puhuu sinun nenasta". No olipa yllatys, siitahan koko kyla on puhunut koko paivan, perkele!
Paikalle saapunut viehattava neitokainen tuo minulle lahjan: Jotain makeaa syotavaa, ilmeisesti jotain hedelmaa, minka paalle on siroteltu jotain tomusokeria muistuttavaa ainetta. "Kambodzalaista kakkua, tytto on tehnyt sita sinulle". Ahaa, taas naita tilanteita. Paasen maistamaan jalleen kerran minulle taysin tuntematonta ruokaa, kymmenen paikallisen odottaessa reaktiotani. Aiemmin paivalla nautittu chilisuola on edelleen muistoissani, joten otan varovaisen palan kakusta. Odottelen rajahtavaa reaktiota, mutta kakkuhan on todella hyvaa! Nyt ei tarvitse edes esittaa, silla hymy nousee korviin samantien. Tytto on selvasti ilahtunut reaktiostani. Nalkakin vaivaa, joten lappaan kakkua naamaani melkein kaksin kasin.
"Tuota kakkua kutsutaan muuten Aviomiehen Tappajaksi", heittaa Lee maun ollessa parhaimmillaan. Ruokahaluni katosi kuin vesi viemariin: "Fiif niingu miga?!?" mumisen suun taynna kakkua. No perkele, eipa ollu kivasti tehty! Enhan ma ole kaynyt muijan kanssa edes ensitreffeilla, niin heti ollaan myrkyttamassa viatonta junttia. Leen mukaan kakulla petetyt naiset kostavat vieraissa naisissa kayneelle aviomiehelleen, tomusokerin sijasta katkeroitunut nainen laittaa mausteeksi tappava myrkkya. Viehattavaa! "No voisitko kertoa tuolle muijalle, etta ihan kiltisti ma oon ollu?" "Hah hah, ala huoli, siina ei ole myrkkya." Hyva homma, saan nautiskella kakun loppuun asti.
Kahdeksantuntinen tyopaiva alkaa olla lopuillaan, joten laskemme paivan aikana punottujen seinanpalasten maaran. Kolmekymmentanelja. "Onko se hyvin?" kysyn epavarmana. "Yleensa turistit eivat paase edes puoleen tuosta maarasta, mite olemme tanaan tehneet. Perhekin on todella tyytyvainen." No hyva, minusta on siis ollut jotain hyotya. Heitamme hyvastit perheelle ja lahdemme ajamaan kohti kaupunkia. Kerrankin tuli tehtya jotain hyodyllista ainaisen laiskottelun sijaan. Ajaessamme kohti kaupunkia hamartyvassa illassa tunnen, kuinka paani paalle on sadekeha, joka valaisee koko vahintaan puolet koko Kaakkois-Aasiasta. Kokemusta rikkaanpana on hyva nauttia jaakylma olut hostellin terassilla.
Saavumme perille, joten on aika kayda lapi paivan ohjelma. Isantaperheen riisipellolla ei ole toita, joten en paase tappavaan auringonpaisteeseen heilumaan sirpin kanssa. Sen sijaan tarkoitus olisi valmistaa talonrakennuksessa kaytettavia palmunlehtiseinia. Kaikki rakennustarvikkeet on otettua suoraan luontoaidilta, tehtava on punoa palmunlehdet tarpeeksi tiukasti toisiinsa kiinni. Mikas siina, helppoa istumatyota varjossa.
Lee nayttaa punomisen alkeet, joten paasemme toihin sangen sukkelaan. Tyotehtava on siina mielessa helppo, etta ringissa istuminen on varsin hyva tapa pasta juttelemaan isantaperheen kanssa. Onneksi Lee on tulkkina, silla khmerin taitoni ovat viela aika pahasti ruosteessa.
Punomisen lomassa Lee kertoo karua kielta kambodzalaisesta arjesta. Naapuritalossa asuva perhe omistaa palmusta kyhatyn talonsa lisaksi vain pienen palan peltoa, josta elanto on revittava. Perheen isanta tekee kuusipaivaista tyoviikkoa ja tienaa noin kolme dollaria paivassa. Hankituilla ansioilla perhee saa syodakseen, mutta lasten koulunkayntia ei voida kustantaa. Kohtalaisen karua kuunneltavaa savolaisjuntille, joka istuu punomisringissa Adidaksen lenkkareissa ja muissa merkkivatteissa, katsoo kelloa Sony Ericssonin kamerakannykasta ja ottaa valilla kuvia digikamerallaan. Vittu etta havetti! Ei voi valttya kulttuurishokilta, kun ymmartaa, ettei tassa maailmassa ihmiset ole todellakaan tasavertaisia. Jeesustelijat voivat tietenkin vaittaa, etta kuka tahansa pystyy ponnistamaan koyhyyksista rikkauksiin. Paskanmarjat! Siina vaiheessa, kun rankka tyonteko tuo pelkastaan ruoan poytaan, eika mitaan muuta jaa kateen, on sangen hankalaa lahtea yliopistoon lukemaan kauppatieteita.
Synkistely jaa kuitenkin unholaan, silla perheen ilmapiiri on sangen positiivinen. Tyon ohessa pidetaan tietenkin taukoja, jonka aikana perheeseen tullutta hassua valkoista miesta ruokitaan mita ihmeellisimmilla paikallisilla herkuilla. Sana on ilmeisesti kiirinyt kylalla, silla naapurit ja muutkin kylalaiset haluavat vuorollaan tulla ihmettelemaan lansimaista vierasta. Ilmeisesti taalla ei kay paljoa savolaisia. Jokainen kylalainen ihmettelee samaa asiaa: Ensiksi kehutaan ulkonakoa - tai nain ainakin Lee minulle tulkkasi -, mutta sitten alkaa ihmettely savolaisjuntin nenasta. "Hyvin se tekee toita, mutta kattokaa nyt herranjestas tuota nenaa!!!" Ihan tallaista huomiota en kaivannut, mutta mitapa tassa valittamaan...
Jossain vaiheessa naapurista tullut tytto tuo minulle kookosmaitoa, mangonviipaleita ja jotain maustetta. Kookosmaidosta en ole koskaan pitanyt, mutta otan silti maistiaiset maidosta ja hymyilen, etten vaan loukkaisia ketaan. Mangoviipaleiden ja minulle epaselvaksi jaaneen mausteen suhdetta en ymmarra, mutta Lee kehoittaa minua dippaamaan mangoa mausteessa. Ahaa, tama on siis jotain sokeria.
Sen ihmeempia ajattelematta otan mangoa ja dippaan sokeria oikein kunnolla. Maistelen makua suussani hetken aikaa, kunnes tunnen paani rajahtavat. Herranjumala mita ruutia!!! Suuta polttaa, vetta tulee silmista ja paa muuttuu tulipunaiseksi kertaiskusta! En edes yrita hymyilla, vaan juon parissa sekunnissa litran verran aiemmin inhoamaani kookosmakua sammuttaakseni rajahtavan maun. Olen jarjestanyt tahtomattani paikallisille kunnon komedianumeron, silla kaikkia tuntuu naurattavan reaktioni. Lopulta saan mongerrettua ensimmaisen lauseentapaisen: "...v-v-vahan...t-t-tulis-ta..." Saan kuulla, etta sokerina pitamani mauste olikin todellisuudessa chilisuolaa. Saatana mita myrkkya, huh huh!
Savua ei tule korvista enaa kovin paljoa, joten voin jatkaa toita. Punominen on alkukangertelun jalkeen huomattavista nopeampaa, silla tiettya rutiinia hommaan alkaa tulla parin tunnin tyoskentelyn jalkeen. Ainoa ongelma on vain jalkojen asento. Paikalliset vetavat aasialaisessa lotusasennossa, mutta minulta tuollainen voimistelusuoritus ei onnistuisi, vaikka jalkoihini pumpattaisiin litran verran puudutusainetta. Selkakin alkaa kipeytya, joten pienet venyttelyt ovat paikallaan.
Kuten koko paivan aikana, taas paikalle saapuu muitakin kylalaisia, joukossa myos sangen viehattava kambodzalaistytto. Pitaisikohan vieda tuliaisena Suomeen, hmm? Jotain siella taas hopotetaan, enka ymmarra sanaakaan. Tulee aika vainoharhainen olo, kun joukko kylalaisia puhuu taukoamatta ja osoittelee vahan valia kohti minua. "Naiset pitavat sinua komeana", Lee tulkkaa. Hehee, kiitoksia vaan! "Mutta nyt ne puhuu sinun nenasta". No olipa yllatys, siitahan koko kyla on puhunut koko paivan, perkele!
Paikalle saapunut viehattava neitokainen tuo minulle lahjan: Jotain makeaa syotavaa, ilmeisesti jotain hedelmaa, minka paalle on siroteltu jotain tomusokeria muistuttavaa ainetta. "Kambodzalaista kakkua, tytto on tehnyt sita sinulle". Ahaa, taas naita tilanteita. Paasen maistamaan jalleen kerran minulle taysin tuntematonta ruokaa, kymmenen paikallisen odottaessa reaktiotani. Aiemmin paivalla nautittu chilisuola on edelleen muistoissani, joten otan varovaisen palan kakusta. Odottelen rajahtavaa reaktiota, mutta kakkuhan on todella hyvaa! Nyt ei tarvitse edes esittaa, silla hymy nousee korviin samantien. Tytto on selvasti ilahtunut reaktiostani. Nalkakin vaivaa, joten lappaan kakkua naamaani melkein kaksin kasin.
"Tuota kakkua kutsutaan muuten Aviomiehen Tappajaksi", heittaa Lee maun ollessa parhaimmillaan. Ruokahaluni katosi kuin vesi viemariin: "Fiif niingu miga?!?" mumisen suun taynna kakkua. No perkele, eipa ollu kivasti tehty! Enhan ma ole kaynyt muijan kanssa edes ensitreffeilla, niin heti ollaan myrkyttamassa viatonta junttia. Leen mukaan kakulla petetyt naiset kostavat vieraissa naisissa kayneelle aviomiehelleen, tomusokerin sijasta katkeroitunut nainen laittaa mausteeksi tappava myrkkya. Viehattavaa! "No voisitko kertoa tuolle muijalle, etta ihan kiltisti ma oon ollu?" "Hah hah, ala huoli, siina ei ole myrkkya." Hyva homma, saan nautiskella kakun loppuun asti.
Kahdeksantuntinen tyopaiva alkaa olla lopuillaan, joten laskemme paivan aikana punottujen seinanpalasten maaran. Kolmekymmentanelja. "Onko se hyvin?" kysyn epavarmana. "Yleensa turistit eivat paase edes puoleen tuosta maarasta, mite olemme tanaan tehneet. Perhekin on todella tyytyvainen." No hyva, minusta on siis ollut jotain hyotya. Heitamme hyvastit perheelle ja lahdemme ajamaan kohti kaupunkia. Kerrankin tuli tehtya jotain hyodyllista ainaisen laiskottelun sijaan. Ajaessamme kohti kaupunkia hamartyvassa illassa tunnen, kuinka paani paalle on sadekeha, joka valaisee koko vahintaan puolet koko Kaakkois-Aasiasta. Kokemusta rikkaanpana on hyva nauttia jaakylma olut hostellin terassilla.
1 kommentti:
Hieno meininki! Vitsi että piristää duunipäivää lueskella näitä sun juttuja :)
*Kiittää ja kumartaa*
Lähetä kommentti