Katsaus Pattayan ihmeelliseen yoelamaan

Paskatauti alkaa olla pelkka puistattava merkinta muistojeni sopukoissa, joten paasen viimeinkin tutustumaan tarkemmin Pattayan kulttuuriin. Olin saanut aiemmin kasityksen, jonka mukaan tahan mielenkiintoiseen kulttuuriin paasee parhaiten kasiksi, kun tutkimus suoritetaan ilta-aikaan. Sopivan tutkimusfiiliksen saa tietenkin kiskomalla korikaupalla olutta, kuten muutkin lansimaiset kulttuurimatkailijat ovat tehneet jo paivien, jopa viikkojen, ajan.

Vedamme siis pienehkot nousuhumalat hotellihuoneessamme. Tarkkailen taukoamatta perasuoleni reaktiota viimeaikoja huomattavasti suurempaa alkoholimaaraan, mutta onneksi suoleni ei halua heittaa pahalle haisevaa protestia. Ei muuta kuin ykkoset paalle ja liikenteeseen!

Lahdemme etenemaan kohti Pattayan kuuluisaa kavelykatua, siella siellapain on kuuleman mukaan sangen jannia baareja. Hotellimme sijaitsee alle viiden minuutin kavelymatkan paassa tasta kulttureellisesta merkkipaalusta, mutta jo matkan aikana ehdimme kokea sangen epamiellyttavan kohtaamisen paikallisheimoon kuuluvan alajaoston kanssa.

Jossain vaiheessa kavelymatkaamme alan tarkkailemaan ymparistoa hieman tarkemmin: "Hetkinen…Wild Boyz, Dynamite Boyz, Dream Boyz, Love Boyz…" Kaikki ovat baarien nimia. Ymmarramme joutuneemme homobaarien tayttamalle kadulle! Olemme kusessa. Kun madallan katsettani katutasolle, naen reilun kymmenen paikallisen homabaarin sisaanheittajan lauman suorastaan juoksevan meita kohti iloisesti kikatellen. Nyt muuten pelottaa!

Mietin hetken, pitaisiko kaantya ympari ja juosta niin maan perkeleesti. Ymmarran kuitenkin toivottoman tilanteeni: Aiemmin koko viikon riehunut paskatauti on vienyt kaikki voimat, joten pakomahdollisuutta ei ole. Jumalauta, ne jyraa meitin!

Paniikista ei kuitenkaan olisi apua, joten on pakko ryhdistaytya. Ei sotaa talla tavalla kayda. Taman pellon yli mennaan etta heilahtaa! Ja sita rataa…

Homoarmeija tulee lahietaisyydelle, joten taistelu voi alkaa. Yksi tarraa kiinni kateen, toinen yrittaa suudella. Korvissa kajahtelevat naiden verenimijoiden sotahuudot. "You handsome, uuuu, super, come to my place, fabulous…" Riuhtaisin kateni vapaaksi, vaistan suudelmaa hapuilevan homppelin ja pidennan askeltani toivoen, etta homolauma ei lahtisi peraan. Harpon minka kintuistani paasen, kunnes Jussi kehoittaa minua pysahtymaan sadan metrin pikapyrahdyksen jalkeen. "Ei tartte juosta enaa, ne jai jalkeen."

Olipa hyva kehoitus. Huomaan olevani aivan hiessa ja kasien tarisevan. Olisin varmaan harpponut suorilla mereen ilman Jussin kehoitusta ja uinut Vietnamiin asti. Loppumatka sujuukin jo rauhallisemmissa merkeissa.

Paasemme ilman suurempia kommelluksia kavelykadun paahan. Havaitsemme kadun reunustalla sangen mielenkiintoiselta vaikuttavan paikan, joten paatamme menna ensiksi sinne. "Baari" on valtava katos, jonka sisalla on kymmenia pienehkoja baaritiskeja, joissa jokaisessa on vahintaan viisi thai-tyttoa tarjoilemassa. Keskella paikkaa on thai-nyrkkeilykeha, joten valinta illan ensimmaiseksi oluennauttimispaikaksi on sita myoten selva.

Seuraava tapahtuma on varsin ainutkertainen. Baaritytoista koostuva lauma rupeaa sananmukaisesti kirkumaan, kun astelemme katokseen sisalle! Herranjumala mika meininki, luuleeko ne meita joksikin ihmeen David Beckhamiksi? Eipa ole tammoista tapahtunut Suomessa, eika varmaan tapahdukaan...

Seuraava puolituntinen hujahtaa olutta nauttiessa ja paikallista thai-nyrkkeilya ihmetellessa. Thai-nyrkkeilysta ei tassa kehassa ole tietoakaan, silla ottelijat ovat lahinna showpainijoita ja ottelujen lopputulos sovittu etukateen. Lyonnit ovat taysin toista kalibeeria kuin Koh Pha-Nganilla, missa oteltiin tosissaan. Ottelujen jalkeen ottelijat kiertavat yleison joukossa tippia kerjaten. Helvetti mita pelleilya!

Naytelty thai-nyrkkeily ei jaksa kiinnostaa pidemman paalle, joten suoritamme siirtyman kavelykadulle. Katu on taynna humalaisia, kaljamahaisia lansituristeja, jotka ottavat kaiken irti lomastaan. Olutta kuluu ja naisia loytyy molemmista kainaloista. Yleensa kysessa on keski-ikainen, liian viinan ja auringon nauttimisen seurauksena punoittava mies, jolla on kainalossaan puolta nuorempi thai-tytto. Etta jee jee!

Paadymme lopulta yhteen kadun lukuisista baareista. Kyseessa ei ole mikaan irkkupubi, vaan antropologisesti sangen mielenkiintoinen tapaus. Paikasta loytyy tietenkin tanssilava, johon asiakkaat eivat saa menna. Siideri-infernoissaan joraavien lansimaalaisten sijaan tanssilavat on taytetty paikallisilla, noin parikymppisilla tytoilla, jotka keimailevat lavalla bikinit yllaan. Tata soidintanssia seuraavat tyytyvaisina murahtelevat, kuolaavat urokset. Kaiken huippuna tytoilla on rinnassaan numerolappu, joiden avulla paikalla olevat urokset voivat valita mieleistansa yoseuraa.

Seuraan tapahtumia oluttuoppini takaa hetken, jonka jalkeen alan tutkailemaan reaktioitani. Vakisinkin alkaa kuvottamaan. En saatana suostu ymmartamaan, kuka helvetti saa kikseja siita, etta saa naisen maksua vastaan. Mitenkahan se maksu edes tapahtuu? "Moro, yks keskiolut ja sit viiskyt kiloa tuota numeroa 53. Palautan sen sit aamulla, jooko?" Ei hyvaa paivaa!

Taman syvallisemmin en jaksa tutkia Pattayan yoelamaa. Subwayn kautta hotellille. Ei taida olla Pattaya minun juttuni...