Mopo miesta kuljettaa

Mopon vuokraus se vasta onkin jannaa! Kaakkois-Aasiassa ei nimittain autokouluja eika ajokortteja tarvita, silla liikennesaantoja ei yksinkertaisesti ole. Liikennemerkkeja katukuvasta toki loytyy, mutta saantojen sijaan niita pidetaan lahinna ehdotuksina. Jos jostakin pystyy periaatteessa ajamaan, niin kyllahan siita silloin mennaan. Ei valia, vaikka kyse olisi vastaantulevien kaistasta tai muuten vain kielletysta ajosuunnasta.

Jalleen kerran loydan itseni hostellin tiskilta moponvuokrauspuuhissa. Paikkana Indonesia, tarkemmin sanottuna Balin lomasaari ja vuokrattavana menopelina 125-kuutioinen skootteri. Ajokorttiahan minulla kyseisen pelin ajamiseen ei ole, mutta eipa silla ole mitaan valia. Pakolliset muodollisuudet hoidetaan pois alta tyypilliseen aasialaiseen tyyliin:

"Onko sulla ajokorttia tahan?"
"Ei..."
"Ai, no osaatkos sina ajaa?"
"Tietysti!"

"No hyva! Palauta mopo illalla."
Autokoulu oli sit niinku siina.

Avain virtalukkoon ja mopo kayntiin! Enhan mina tavallaan valehdellut, silla aiempaa ajokokemusta on teinivuosien lisaksi myos Malesian, Thaimaan ja Kambodzan teilta, joten kyllahan yksi Indonesia tassa samalla hoituu. Liikenteeseen tulee vain sulautua kuten muutkin paikalliset, eika kotimaasta opittuja kaytantoja tule kayttaa ollenkaan. Valilla tuntuu, etta maalaisjarkikin on parempi unohtaa.

Lahden siis tutustumaan seutuun arviolta tunnin mittaisen mopoiluretken verran. Korotellessani paatielle johtavaa kapeaa katua pitkin, mieleeni juolahtaa yksi pienehko asia, minka olisi voinut selvittaa etukateen: Ajetaankos taalla tien oikealla vai vasemmalla puolella? No jaa, kohtahan se selviaa. Oletaan nyt vaikka alkuun, etta vasemmalla puolella...

Saavun yksisuuntaiselle rantakadulle ja pujahdan liikenteen sekaan. Taksia, henkiloautoa ja mopoa viilettaa niin oikealla kuin vasemmallakin turvavalin ollessa noin kolme senttia. Liikenne vaikuttaisi olevan vasemmanpuoleista, mika on alkanut tuntumaan viime aikoina jopa suomalaista liikennetta loogisemmalta vaihtoehdolta. Liekohan vasenkatisyydellani osuutta asiaan?

Aasialainen liikennekulttuuri on viime viikkojen aikana kaynyt tutuksi, joten hallitsemattomalta kaaokselta nayttavasta sekoilusta loytyy viikkojen tutkimisen jalkeen jopa jotain jarkea. Mopoa liikenneruuhkat eivat hidasta, silla ainahan voi puikkelehtia pysahtyneiden autojen valista. Tata ajotyylia kaytan koko paatien ajan, kunnes saavun jollekin hieman leveammalle tienpatkalle, missa liikennetta on siedettavasti. Paasen viimeinkin nauttimaan vauhdin hurmasta.

Vahan aikaa maisemia ihmeteltyani tiedostan tilanteen: Kartta on taskussa, mutta olen ajanut sen ulkopuolelle jo ajat sitten. Pitaa ilmeisesti muistella, mistapain sita onkaan tulossa. Jossain vaiheessa tehdaan hallittu u-kaannos ja kotimatka voi alkaa. Johan tassa rupeaa perse puutumaan.

Loydan yllattavan helposti samalle kadulle, jossa karsin pienehkosta ruuhkasta. Erona aiempaan kruisailuun kyseisella kadulla on selva: Autoja ja mopoja nayttaisi olevan noin kymmenkertainen maara aiempaan verrattuna. Jono ulottuu niin pitkalle kuin silma kantaa. Hirvea toottaaminen ja pakokaasun karyt tayttavat kadun, ja kaiken lisaksi alkaa satamaan! Alkaa vituttamaan. Kiroilusta tai huutelusta ei ole mitaan hyotya, silla jono ei liiku ollenkaan toivomallani tavalla.

Seisoskelen skootterini paalla aikani ja odottelen ihmetta. Se tapahtuukin, kun edessani oleva paikallinen mopomies paattaa ottaa ohjat omiin kasiinsa. Mies kaantaa skootterinsa kylmanviileasti jalankulkijoiden kapealle kadulle ja paahtaa menemaan. Loistava idea! Santaan samantien peraan ja kohta kaahaamme kahdestaan eteenpain jalankulkijoiden paheksuvien katseiden alla.

Etenemme noin sata metria, kunnes autotiella nayttaisi olevan hieman aiempaa valjempaa. Mopon keula takaisin autotielle ja kahden kaistan valiin pujottelemaan. Pujottelua kestaa aikansa, kunnes paadyn tutulle rantatielle. Sadekin lakkaa sopivasti. Joudun hetken muistelemaan, missa helvetissa se hostelli olikaan, mutta pienen kikkailun jalkeen loydan perille. Painelen samantien litimarkana hostellin tiskille ja palautan menopelini. Balilla ei ole mitaan jarkea ajaa, ei taalla paase etenemaan!