Lisaa Vang Viengin kohellusta

No niin, tuttu alku paivalle: Lievahko krapula vaivaa, mutta talla kertaa katto pysyy paikallaan, eika muuten olo ole kuin Helvetin porteilla. Heikottaa kuitenkin ja pakki eilispaivan tapaan sekaisin. Kiinteaa tavaraa ei tule vielakaan, mutta mistaan perseenrajaytyksesta ei ole kuitenkaan kyse. Suorituksen jalkeen kylmaan suihkuun krapulaa tappamaan. Deja vu?

Laahustan aamiaiselle johonkin katujen lukuisista ravintoloista. Onneksi valtaosassa paikoista ei ole tuoleja, vaan ruokailu hoidetaan patjalla makaamalla. Eipa tassa paljoa jaksa urheilla. Aamiaisen jalkeen olen suuntaamassa kohti hostelliani, kun kuulen jonkun huutavan nimeani. Deja vu?

Nick se siella huutelee. Tutustuin hollantilaiseen paria paivaa aiemmin kalliokiipeilykurssilla, muutama olutkin on tullut kiskottua kyseisen tyypin seurassa. Mutta kuunnellaanpas, mita miehella on asiaa:
"Hei Jani, lahetaanko kohta tubeilem...?"
"Ei varmasti lahdeta!!! Jotain rajaa, ei tassa nyt joka paiva jaksa. Pakko menna lepaamaan!"
"Millainen suomalainen sina olet? Ala nyt tulla mukaan, kaikki kiipeilijat on lahdossa. Kukaan meista ei ole viela kaynyt tubeilemassa, joten sun pitaa tulla oppaaksi. Vai meinaatko makoilla koko paivan jossain ravintolassa ja tuijottaa Frendeja? Oikeesti, ei me selvita ilman sinua."
"No tuota...toisaalta....ei helvetti, en ma saatana! Tai no, jos tuota..."
"Okei, sovittu! Nahdaan tasalta kalliokiipeilyliikkeen edessa!" Deja vu?

Taas minut on ylipuhuttu tuohon syntiseen tubeiluun, vaikka aamulla olin aivan varma, etten tee koko paivana yhtaan mitaan. Deja vu!

Kahdentoista aikaan koko kalliokiipeilyporukka on yhta lukuunottamatta sovitussa paikassa. Missa Anthony on? Kaveri on ainakin paikalla, mutta mihin ihmeeseen matkakumppani on havinnyt? Cris, Anthonyn kaveri, tiivistaa eilisillan tapahtumat. Soppaa oli kuulemma kiskottu oikein urakalla, etenkin Anthony oli kunnostautunut viinanjuontitalkoissa. Loppuillasta mies oli ollut niin kannissa, etta Cris oli joutunut kantamaan Anthonyn kotiin. Operaation jalkeen Cris itse oli herannyt taysin vieraan hotellin pihalta aamuseitseman aikaan. Hyva pojat! Hetken odottelun jalkeen myos Anthony raahaa jarkyttavan krapulaisen olemuksensa paikalle koko porukan suureksi iloksi.

Otamme siis tuk-tukin joen ylajuoksulle, josta tamanpaivainen tubeilu voi alkaa. Minut todellakin ylennetaan koko ryhman matkaoppaaksi, joten on aika antaa ensimmainen oppitunti tubeilun ihmeellisesta maailmasta, kun saavumme joenrannalle:
"No niin, poljat! Olkaahan kuulolla. Vasemmalla olkapaallani naette traktorin sisakumin, tuben, jonka avulla kellumme alavirtaan. Oikeassa kadessani naette pullon laosilaista olutta. Olut nautitaan oraalisesti, tarpeeksi nautittuna seuraksena on varsin hilpea ja sosiaalinen olo. Lisaksi tama taikajuoma tappaa krapulan sangen nopeasti. Onko kysyttavaa?"
"Jaaaniiii, mulla on ongelma", heittaa Nick.
"No mita?"
"Ei taa mun rengas liiku mihinkaan! Mita ma teen vaarin?"
"Se rengas liikkuu huomattavasti paremmin, jos laitat sen tuonne veteen ja istahdat sen paalle. Ei se siina kuivalla maalla liikahda mihinkaan."
"Ai joo, kiitti!"
Savolaisjuntin pitama paivaretki alkaa siis melkoisella pelleilylla. Hyvat lahtokohdat mille tahansa reissulle.

Ensimmaisen baarin vuoro. Tuttuun tapaan eteen tuodaan ilmaiset riisiviskipaukut. Joudun nayttamaan esimerkkia, silla muut eivat uskalla kajota tahan liemeen viela tassa vaiheessa. Lopulta viskipaukut sujahtavat ujosti ryhmani kitalakiin.
"Jaaaniii, mita ma nyt teen", kysyy - jalleen kerran - Nick.
"No mika on hatana?"
"Mulla on kalja loppu!"
"No nyt otat vahan rahaa, menet tuonne baaritiskille juttelemaan tuolle mukavalle tadille. Sitten annat sille vahan rahaa ja tati antaa sinulle uuden oluen, jonka nautit samalla tavalla kuin ensimmaisen. Onko kysyttavaa?"
"Joo, kiitti!"

Dialogimme huvittaa etenkin walesilaispariskuntaa, Garethia ja Lunia. Jos nauru todellakin pidentaa ikaa, tama pariskunta elelee leppoisasti viela ydintuhon jalkeenkin.

Muutaman oluen ja ilmaisten viskipaukkujen jalkeen suuntaamme kohti lempibaariani. Tassa jokibaarissa paasee nimittain pelaamaan ilmaiseksi lentopalloa. Mikapas siina on pelaillessa, kun teinivuosina palloa tuli hakattua kokonaiset viisi vuotta. Kokemuksesta on hyotya, silla muut eivat tajua lentopallosta hevonvittua. Porukkaa tulee mukaan vahan valia, onneksi ei kuitenkaan liikaa, joten pystymme nauttimaan pelaamisesta. Daz, eilinen tubeilukaverikin Englannista, ilmaantuu paikalle uusimman tyttonsa kanssa: "Ma haluan pelata sun puolella, nyt voitetaan tama" Daz kuiskaa minulle. "Mikas siina, taidetaan olla johdossa tallakin hetkella."

Pelin tiimellyksessa sattuu kaikenlaista. Pelin tiimellyksessa pallo on tulossa suoraan minua kohti. Helppo pallo, joten otan jo valmiiksi oikeaa asentoa vastaanottaakseni pallon. Valitettavasti minua lahimpani ollut joukkuetoverini ei ilmeisesti huomaa minua, silla hemmo hyppaa suoraan paalleni ja suorastaan jyraa minut. Kaadumme molemmat, mina tietenkin alla. Tuntuupa hyvalta jaada satakiloisen australialaisen taklaamaksi. Kuka vaittikaan, ettei lentopallo ole kontaktilaji?

Paasen syottamaan, silla kaatumisesta huolimatta voitimme pisteen. Ajattelin syottaa helpon syoton alakautta, kunnes vastapuolella pelaava tytto alkaa uhoamaan: "Syota kunnolla, on taalla muitakin, jotka osaavat pelata!" Mita helvettia? No jumalauta, pistetaan sitten taysilla, uhoava muija otetaan kohteeksi. "Tama tulee sulle!" Pistan siis syoton ylakautta ja voimaa niin paljon kuin perseesta lahtee. Vittu, pallo lahtee matalassa kulmassa, mutta ylakierretta ei tullut mielestani tarpeeksi.

Seuraavat kaksi sekuntia ovat kuin hidastussa filmissa. Pallo menee kohti oikeaa pelaajaa, kaikki seuraavat palloa katseellaan. Pallo leijaa, leijaa, leijaa...Ja pam! Suoraan kasvoihin! Voi vittu, kuoliko se muija? "Peli seis!" Voi helvetin helvetti, ei tassa ollut tarkoitus ketaan vahingoittaa. Sita paitsi, pallo olisi todennakoisesti mennyt pitkaksi. Suuntaan samantien verkon toiselle puolelle katsomaan, tuliko tytolle mitaan vammoja.

"Ootsa kunnossa?"
"No joo, ei tassa mitaan. Ihmeellinen syotto, pallo leijaili ihan miten sattuu!"
"Joo, taitaa olla vahan kevyempi pallo. Anteeks kauheesti, ei ollut tarkoitus."
"Mitapa tuosta, on tata sattunut ennenkin..."
Tytto on siis kunnossa ja olen jo suuntaamassa takaisin omalle puolelleni, kunnes sivusta kuuluu huuto: "Sinako se pamautit tyttoystavaani pallolla?"

Jaahas, taitaa olla turpasaunan paikka savolaisjuntilla. Tilanteen nahnyt poikaystava lahestyy uhkaavasti, mutta onneksi poikaystavan huumori ei lopu kesken. Saan selkaantaputukset ja kehoitukset olla murehtimatta, joten peli voi jatkua. Arvatkaapa vaan, syotinko seuraavan alakautta!

Hakkaamme lentopalloa aikamme ilman lisavahinkoja. Jossain vaiheessa paatamme jatkaa matkaa. Baareja riittaa matkalla, joten olutta kuluu ja lappa lentaa. Tubeilun loppuvaiheessa teen muutaman havainnon: Olemme Crisin kanssa ainoat, jotka alkuperaisesta porukasta ovat viela jaljella. Mihinka helvettiin muut havisivat? Cris on yhta ymmallaan kuin minakin. Toisaalta, tata sattuu jatkuvaan, tapaamme heidat kuitenkin viimeistaan illalla. Toisen havainnon teen rahatilanteestani: Voi vittu, rahat ovat havinneet! Siis oikeasti havinneet, muovipussissa oli rahaa kuuden euron edesta, mutta pussi on ilmeisesti tipahtanut taskustani. Perse! Onneksi Crisilla on sen verran rahaa jaljella, etta paasemme tubeilun loputtua takaisin kaupunkiin. Illalla on tarkoitus tavata koko porukalla yhdessa Vang Viengin lukuisista ravintoloista.

Suuntaan samantien hostelliini, suihku on nyt kova sana! Vasyttaa helvetisti, mutta en todellakaan jaa nukkumaan. Suihkun jalkeen kuivaa kampetta niskaan ja kohti ravintolaa. Sieltahan koko porukka loytyykin. Tilaukset on kuulemma jo tehty, mutta mihinkapa tassa on kiire. Meinaa olla vahan nalka! Tilauksen tehtyani alan kyselemaan, olisiko porukalla halukkuutta pieneen vedonlyontiin. Huomasin nimittain ravintolan nurkassa biljardipoydan. Ehdotan panokseksi sataatuhatta kippia, Laosin valuuttaa, mutta joudun tyytymaan vaivaiseen kahdenkymmentonnin vetoihin. Voitan viimeista matsia lukuunottamatta kaikki. 80 000 ylimaaraista taskussa onkin mukava suunnata kohti baaria.

Baarissa onkin sama vanha kaava. Saamme oman katoksen kahdella riippumatolla, joten olut kouraan ja makoilemaan. Kaymme lapi paivan tapahtumat ja ihmettelemme toisillemme, missa vaiheessa porukka lahti eri teille. Kukaan ei muista.

Baariin lappaa lisaa vakea tasaisena virtana, myos Daz ilmaantuu paikalle. Moikkaan hemmoa, mutta saan vain mulkaisun takaisin. No mikas vittu sen ongelma on? Homo! Jaahas, taitaapa olla ryppyja rakkaudessa, silla Dazin ruotsalainen tyttoystava kavelee parin metrin paassa, mutta pariskunta ei ole todellakaan kasi kadessa. Ruotsin pimu huomaa minut ja suuntaa luokseni. Yllattava kaanne huipentuu, kun pimu ottaa kadestani kiinni ja antaa kasisuudelman. "Mulla on tanaan synttarit", ilmoittaa pimu. "Eikos mun sitten kuuluisi tehda tuo?", heitan takaisin. Ruotsalainen valayttaakin vitivalkoisen hymyn ja tarjoaa kattaan, joka saakin suudelman allekirjoittaneelta. Ruotsalaisen lirkuttelu jatkuu tapahtuneen jalkeenkin. On kuulemma ollut tosi hyvat synttarit ja sita rataa.

Jos Daz oli ennestaankin pahalla paalla, ei se todellakaan heittanyt riemuvoltteja katsellaan vieresta, kun ruotsalaispimu selvastikin flirttaili minulle. Muijasta on paastava eroon, ennenkuin joudun tahtomattani osallistumaan Suomi-Englanti turpaanvetokilpailuun. Supliikkimiehena puhunkin muijan pyorryksiin, jonka jalkeen tama omituinen pariskunta lahtee menemaan. Gareth, walesin kovin nauraja, on seurannut tilannetta aitiopaikalta ja tietenkin nauraa maha kippurassa. "Hyvin hoidettu, hahahaa!" Kiitti vaan.

Valomerkki, perkele! Ei vasyta yhtaan, joten on vain vaihdettava baaria. Sellainen loytyykin, tosin olemme paikan ainoat asiakkaat. No mikas tassa, hyvaa seuraa ja oluttakin on, joten ei voi valittaa. Saamme ilmaiset paukut laosilaista vodkaa. Hirvittavaa tavaraa, meinaan oksentaa valittomasti! Onneksi hissipoika ei nouse tarpeeksi ylos, olisi nimittain ollut hieman noloa oksentaa baaritiskille.

Yht'akkia Garethin vaimo, Lun, kajauttaa kuuluvalla aanella: "Mulla on nyt synttarit, kello on yli kahdentoista!" Ovatko kaikki naiset syntyneet samana paivana? En ehdi pohtia dilemmaa kovin pitkaan, kun Lun ilmoittaa vaatimuksensa: "Ja nyt, Jani, mina haluan kunnon pusun!"

En ehdi edes ymmartaa, mita ihmetta Lun sanoi, kun walesin rouva tarraa minuun kiinni ja moiskauttaa litimaran suukon suoraan suulleni. Koko episodi tapahtui mielestani sekunnin sisalla. Gareth on seurannut tapahtumien kulkua vieresta, ja - yllatys yllatys - nauraa maha kippurassa. Ihme ukko! Pitaisikohan ottaa akka olalle ja lahtea kohti hostellia? Gareth varmaan toivottaisi hyvat illanjatkot ja antaisi viela kondomeja kaupan paalle. En taida kuitenkaan ehdottaa kyseista jarjestelya.

Muutenkin alkaa vasyttamaan jo aivan liikaa. Laosilainen olut on tehnyt tehtavansa. Savolaisjuntti luovuttaa ajassa 01:10. On siis aika ottaa suunnaksi oma sanky. Olipahan taas paiva, mutta nyt tama riemu saa riittaa. Seuraavana paivana otan suunnaksi Laosin paakaupungin, Vientianen.