Aamuheratys Langkawilla

Tuokaapa minulle kirves!

Edellisillan aikana nautitut verovapaat oluet maksavat nyt veroa elimistolle ankaralla kadella. Sangyssaan tariseva savolainen ihmisraunio kiroaa hiljaa mielessaan halvan oluen aiheuttaman olotilan. Kylma hiki virtaa otsalla, sydan hakkaa kahtasataa ja koko kroppaa sarkee. Ei auta muu kuin levata. Mutta kuinkapa lepaat, kun ikkunan alle on pesiytynyt pahemman luokan desibeliterroristi elainkunnasta?

Kukko, helvetti!

Siis voi herranen aika, joka aamu se perkeleen konsertti alkaa! Siina kuuden-seitseman aikaan aamulla hostellin lemmikkikukko avaa aanensa tavalla, joka irrottaa auringon kuivattamat maalit seinasta ja herattaa kuolleetkin eloon. Yrita tassa sitten karsia krapulaa! Painan paani tyynyn sisuksiin, laitan korvatulpat korviin ja yritan saada maksettua univelkaa pois, mutta mikaan ei auta. Koko kylan yli kantautuva kiekuminen saa savolaisjuntin hermoromahduksen partaalle, eika kirvesta loydy mistaan!

Lopulta saan tarpeekseni ja lahden sotaan kukkoa vastaan. Siina se suorittaa elamansa ainoaa tarkoitusta ja kiekuu sen minka heltasta lahtee. Otan kiven ja heitan kukkoa silla. Mika onkaan lopputulos? Kukko pysyy hiljaa noin kahden sekunnin ajan, ottaa kolme taka-askelta ja aloittaa konserttinsa uudelleen. Desibelitaso rikkoo varmasti kaikkia Geneven sopimuksen saantoja, mutta kukko ei sita ilmeisesti tieda.

Taistelu on havitty, kukko kiekuu edelleen. Laahustan katkeran tappion karsineena takaisin vuoteeseen ja alistun kohtalooni. Tana iltana ei oteta tippaakaan viinaa, mutta broileri maistuisi...