Malesialaista alkoholipolitiikkaa

Harvoin tulee kehuttua ulkomaisia hallituksia, mutta kylla Malesian hallitus ansaitsee ison hatunnoston! Suuressa viisaudessaan hallitus paatti aikoinaan tehda tietyista alueista verovapaita, jotta turismi saataisiin kasvuun. Savolaisjuntti ottaa paatoksesta kaiken hyodyn irti, silla korillinen olutta irtoaa taalla Tiomanin saarella alle kympilla, hahaa!!!

Ainoa ongelma on tosin alkoholin saaminen itse rantakylaan, jossa asustelemme, silla lahin verovapaata olutta myyva kauppa on parin kilometrin paassa. Koska tieta kauppaan ei ole, lukuunottamatta noin metrin levyista polkua, on kaljalasti tuotava rantakylaan joko jalkaisin tai polkupyoralla.

Kyllahan jokainen suomalainen muuttuu vaikka MacGyveriksi, kun halvasta oluesta on kyse. Paatan lahtea kylaan polkupyoralla, jonka saa vuokrattua puoli-ilmaiseksi. Taman jalkeen otan selkaani tyhjennetyn rinkan, johon rakas kaljalasti saadaan mahtumaan. Luvassa on siis yhteensa noin viiden kilometrin pyoramarssi rinkka selassa, mutta halvan kaljan vuoksi voisin tehda saman tempun vaikka uimalla.

Pyoraily tyhja rinkka selassa on kevyt alkulammittely. Kauppaan paastyani olo on kuin pikkulapsella lelukaupassa: Kuvitelkaapa Alko, jonka hinnat ovat neljasosa Suomeen verrattuna! Olut on tosin "vain" puolet halvempaa, mutta vakevia viinoja taalla jaetaan kaytannossa ilmaiseksi. Kaljakorin lisaksi mukaan tarttuu litran pullo Finlandia Vodkaa (7e) ja Thomakselle tuliaisiksi 0,75 litran pullo Ginia (3e).

Pakkaan viinalastin reppuun ja lahden polkemaan kohti rantakylaa. Vaikka lasti selassani painaa kuin asuntolaina, sujuu matka silti kuin siivilla. Haaveilen illan kannibileista, mutta ajatus katkeaa akkinaiseen paniikkijarrutukseen: "Jumalauta, dinosaurus keskella tieta!!!" Pysaytan pyoran ja tuijotan monttu auki noin viiden metrin paassa minusta makoilevaa puolitoistametrista liskoa! Housuun paskominen ei ole ollut koskaan nain lahella, mutta sulkijalihas ei loysty liikaa, joten kalsarit pysyvat talla kertaa puhtaina. Akkiseltaan lahinna dinosaurusta muistuttava lisko lipoo mustaa kieltaan vastenmielisesti, mutta livahtaa viidakon syovereihin. Taisi varmaan saikahtaa enemman minua kuin mina sita.

Loppumatkan poljen kohti rantakylaa kuin vankikarkuri. Kohtaaminen liskon kanssa on mielestani todella pateva syy vetaa tukevat humalat, joten ensimmaisen oluen korkaan heti perille paastyani.

Loppuillasta savolaisjunnttni e muistta mtn.............