Elainrakas juntti Kuala Lumpurissa

Tiomanin rauhallinen rantameininki vaihtuu suuren kaupungin vilskeeseen, kun otamme suunnaksi Malesian paakaupungin, Kuala Lumpurin. Rattoisa seitseman tunnin bussimatka kuluttaa kaiken energian, joten ensimmaisest illasta ei jaa mitaan kerrottavaa jalkipolville.

Seuraavana paivana on aika leikkia turistia, joten Lonely Planet esiin ja paivasuunnitelmaa tekemaan. Taman paivan tasmaisku paatetaan tehda kaupungin ulkopuolelle, silla keskustassa ehtii pyoria myos illalla. Noin viidentoista kilometrin paassa keskustasta sijaitsee yksi Kuala Lumpurin nahtavyyksista, Batu Caves, jonka luolisto katkee muinaisia buddhapatsaita. Kuulostaa hyvalta, joten paivaretken kohde on selvilla.

Taksikyyti olisi tietenkin helpoin tapa paasta paikalle, mutta paatamme silti yrittaa paikallisbussia. Bussiasema sijaitsee puolen kilometrin paassa, mutta Malesian helteessa matka tuntuu moninkertaiselta. Lopulta kaksi hikoilevaa suomijunttia paatyy bussiasemalle, mutta oikean bussin loytaminen tuntuu mahdottomalta tehtavalta. Selkeita opasteita ei tunnu loytyvan mistaan! Eksynein silmin palyilevat turistit ovat ilmeisesti pimeiden taksikuskien mieliruokaa, silla kaikenlaista yrittajaa tulee jatkuvalla syotolla tarjoamaan apuaan. "Hello Mister, where are you going? Taxi, sir?" Taksia ei kuitenkaan kayteta, kylla me bussillakin osataan kulkea!

Reilun tunnin tiedustelun ja paattoman pyorimisen jalkeen koko paivaretki tuntuu kusevan totaalisesti. Aikatauluja tai oikeaa bussia ei loydy mistaan, joten bussiaseman ohut ilma alkaa ahdistamaan hetki hetkelta enemman. Sitkein taksikuski on tarjonnut apuaan jo monta kertaa, joten tarjous alkaa tuntua entistakin houkuttelevammalta. Pakko kai tassa on olla laiska ja ottaa taksi alle! Hinnasta neuvotellaan ja pitkan tinkimisen jalkeen sovimme hinnaksi 25 ringitia. (n. 5 e)

Taksimittaria ei nakojaan tassa kyydissa kayteta, silla tassa "taksissa" ei sellaista ole. Kuski johdattaa meidat ensiksi bussiaseman parkkipaikalle ja avaa ovet tavallisesta henkiloautosta. Ihan sama, toivottavasti kuski tietaa paikan...

Vastoin kaikkia odotuksia paasemme perille suht' nopeasti. Batu Caves avautuu edessamme, tai oikeastaan jyrkkien portaiden ylapaassa. Portaiden vieressa luolaa vartioi valtava buddhapatsas, mittaa on varmaan 25 metria! Portaat ovat todella jyrkat, kaikkiaan 275 askelta pitaisi nousta tassa kuumuudessa. Onneksi otin vesipullon matkaan.

Kipuamme portaita verkkaista tahtia, eihan tassa ole mihinkaan kiire. Valipysahdyksia tehdaan varmaan kymmenen metrin valein, valilla ihaillaan maisemia ja huolehditaan nestetasapainosta, tosin "vain" veden avulla. Koko paikka on taynna turisteja, munkkeja ja apinoita.

Puolivalissa nousua tapahtuu kummia. Noin kahden metrin paassa kaitella istuu apina, joka mussuttaa jotain hedelmaa. Paatan ikuistaa tilanteen ja nappaan apinasta kuvan. Hassu otus. Jostain syysta apina ei riemastu kuvaamisesta ollenkaan, vaan tulee metrin paahan pahaenteisesti. Vaikka apina on minua yli metrin lyhyempi ja 70 kiloa kevyempi, tulee se silti aukomaan paataan. Sisua silla ainakin on! Kieltamatta sen hampaat nayttavat aika uhkaavilta, kun se pari askelmaa ylempaa irvistelee minulle.

En paata ryhtya elainraakkaajaksi, vaan kierran ilmeisesti rahinaviinaa nauttineen apinan kohteliaasti. Jatkamme nousua kohti huippua, mutta mita tapahtuukaan: Apina tulee takaapain ja kay kiinni jalkaani! "SAATANA, HELEVETTIIN SIITA", komennan apinaa ja se nayttaa toimivan. Apina saikahtaa vihaista savolaismurretta sen verran, etta ottaa pari taka-askelta. En jaksa vaitella kadellisen lahisukulaiseni kanssa enempaa, vaan jatkan eteenpain. Kapuamme ylospain ja apina jaa alemmas puimaan nyrkkia ja huutelemaan jotain. Naytan sille keskisormea. Mulkku apina!

Paasemme viimein huipulle, mutta paikka osoittautuu lievaksi pettymykseksi. Luola itsessaan on todella komea, mutta keinotekoiset muka-aidot buddhatemppelit latistavat tunnelmaa. Ilmiselva turistikohde, aitoa buddhalaisuutta loytyy taalta yhta paljon kuin liikennevaloja Kiuruvedelta.

Nappaamme pari kuvaa sielta taalta ja lahdemme takaisin maankamaralle. Koko matkan tahyilen, haluaisiko uusin viholliseni elainkunnasta ottaa uusintaottelua. Ilmeisesti apina on vetaynyt koloonsa syomaan hedelmaansa ja kertomaan suu vaahdossa lajitovereilleen tappelusta ison pahan savolaisjuntin kanssa. Toivottavasti tyttoapinat eivat usko tarinaa...