Tiomanille

Mersingissa vietetyn yon jalkeen paasemme viimeinkin lautalle, joka vie meidat Tiomanille. Aamu valkenee melko pilvisena, joten tanaan ei valttamatta oteta aurinkoa lainkaan. Monsuunikautta on viela hiukan jaljella, joten ilma ei ole kuin postikortista. Tarkoituksena on viettaa Tiomanille ainakin kolme yota ja tarkastella saatilan kehittymista. Jos aurinko ei paista, pitaa aurinkoa lahtea etsimaan jostain muualta. Ja aikaahan meilla on!

Savon havumetsissa kasvaneelle juntille parituntinen lauttamatka on karsimysta alusta loppuun: Aallot heittelevat lauttaa sille seuraukselle, ettei juntin sisuskalut meinaa pysya perassa. Jo ennestaan valkoinen naamani vaalenee pari astetta, kun koko matkan ajan pidan muovipussia suuni edessa oksennusrefleksien sarjatulessa. Kuin ihmeen kaupalla onnistun pitamaan vatsalaukkuni senhetkisen sisallon oikeassa osoitteessa, joten nololta tilanteelta valtytaan. Saatana, tulen uimalla takaisin, kunhan sen hetki koittaa!

Matkapahoinvointi ja pilvinen saa eivat ole paras yhtalo tassa vaiheessa: Vituttaa suunnattomasti, vaikka olemme juuri saapuneet paratiisisaarelle. Ensimmainen kysymamme majoitus maksaa sita paitsi aivan torkeasti, vaikka on low-season. Kiskurihinta pienesta huoneesta ei ole parasta laaketta mielialaani, mutta taistelen kiukunpuuskia vastaan. Vitutus haviaa kerralla, kun saamme toisesta paikasta ilmastoidun huoneen kolmasosan hinnalla siita, mita ensimmainen yrittaja tarjosi.

Huone kelpaa varsin mainiosti, ravintola on lahella ja ranta hyvassa kunnossa. Kaiken lisaksi naapuriin sattuu varsin mukava kaveri, Rocco. Alun small talk kaantyy varsin yllattavaan suuntaan, kun mies alkaa yht'akkia puhumaan suomea! Unkarista kotoisin oleva kaveri vietti aikoinaan puolitoista vuotta Suomessa, joten kieli taipuu myos harmalaisittain. Uuden naapurisuhteen kunniaksi paatamme vetaista kannit!


Koska saari on pieni, eika turistikausi ole viela alkanut, kaytannossa kaikki rannalla asustelevat turistit tuntevat toisensa. Rocco esittelee meidat koko porukalle, joten iltaa vietetaan tavallista suuremmassa seurueessa. Ulkobaari on pieni, mutta eihan tassa mihinkaan nightclubiin ollut tarkoitus lahtea. Olut maksaa euron kappaleelta, joten eipa voi valittaa.


Kiinnitan huomiota poytaseurueemme aktiivisimpaan puhujaan. En saanut hanen nimeaan enka kansallisuuttaan aluksi, mutta aksentti kuulostaa amerikkalaiselta. "Olet varmaankin USAsta", kysyn. "Itse asiassa Kanadasta", vastaa tama hiukan muuta porukkaa vanhempi mies. Ikaa on suunnilleen neljakymmenta, mutta aikuistumaan tama yksilo ei ole onneksi paassyt. "Ai Kanadasta", ihmettelen ja jatkan: "No sittenhan sina varmaan tykkaat jaakiekosta?"


Puolihuolimattomasti ilmaan heitetty kysymys pysayttaa miehen kuin taikaiskusta. Tuntuu kuin koko pyotaseurue odottaisi miehen vastausta jannittyneena. Sanoinko jotain vaarin? Mies on kuin shokissa, mutta suu kaantyy kohta puolimetriseen hymyyn: "Rakastan jaakiekkoa!!! Olen asunut viimeiset kaksi vuotta Indonesiassa, enka ole paassyt puhumaan kenenkaan kanssa kiekosta!!! Uskomatonta!!" Suomalaiskaksikko taisi saada uuden ystavan...


Loppuillaksi istumajarjestysta vaihdetaan siten, etta Suomi-Kanada kolmikko (mina, Jussi ja Thomas) paasee puhumaan rauhassa oikeasti tarkeista asioista. Jaakiekon MM-kisat, Olympialaiset ja NHL:n huippuhetket viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kaydaan tunnollisesti lapi, samalla pistetaan ilmaan muutamat salaliittoteoriat kuuretkista, salaseuroista ja muista mielta kiehtovista asioista. Thomas on varsinainen jutunkertoja, jota kuunnellessa tyhjenee olut jos toinenkin.


"Luin kerran National Geographicista tutkimuksen, jossa kasiteltiin alkoholinkulutusta. Kanada oli maailmantilaston kakkonen, mutta Suomi ylivoimainen ykkonen" julisti Thomas. Jostain syysta en ollut yhtaan yllattynyt. Jotenkin nama leppoisat illanvietot kaantyvat lahes aina jonkinlaisiksi Suomi vs. muu maailma -maaotteluiksi. Talla kertaa ei kuitenkaan mihin maksanpolttotalkoisiin ryhdyta. Baarimikko on kuitenkin hengessa mukana ja tekee koko poytaseurueelle ilmaiset paukut.


Huomaan olueni tyhjentyneen jalleen kerran, joten lahden hakemaan taydennysta tiskilta. Pienessa sievassa heiluva paikallinen baarimikko ilmoittaa, ettei olutta myyda enaa, koska baari on kiinni. "Mutta olutta voi vuokrata!" Baarimikon omituinen tarjous menee minulta taysin yli hilseen, silla mielesta olut on kertakayttoinen hyodyke, eika sita ole vuokrattavaksi tarkoitettu. "Siis haluatko sina tyhjan tolkin takaisin, vai kuinka" hammastelen. Baarimikko selittaa, etta tietyn kellonajan jalkeen baarissa ei saa myyda olutta, koska laki nain sanoo. Lakia kuitenkin kierretaan siten, etta asiakas voi ottaa olutta valomerkin jalkeenkin, kunhan tulee maksamaan illan aikana kumotut oluet seuraavana aamuna. Jumalauta mika meininki! Ensimmaista kertaa elaissani vuokraan olutta!


Parin kaljan jalkeen teen pienen tilannekatsauksen: Baarimikon tekemat paukut olivat ilmeisesti melko tuhtia tavaraa, silla porukka on melkoisessa jurrissa. Seurueemme skotlantilaistytto tipahtaa maahan, walesilainen sukellusopettaja horjuu auttamaan ja Thomasin silmat ovat puoliksi ummessa.Loput ovat lahteneet nukkumaan. Kaikista pahimmissa kunnossa taitaa olla baarimikko, joka yrittaa kerata tyhjia oluttolkkeja poydilta hommassa kuitenkaan onnistumatta. Mitenkas suomalaiset? No eihan me olla viela edes humalassa!!! Uskomatonta, miten nopeasti porukka on tullut kunnon jurriin. Thomas sopertaa, ettei ole elaissaan nahnyt nain kovia viinanjuojia. "Ei me olla nain kovia juomaan, te olette vaan todella huonoja tassa!"


Koska baarimikko on vetanyt viinaa niin paljon, ettei tyonteosta tule mitaan, baari pitaa sulkea. Kayn keraamassa tyhjat tolkit poydilta ja asettelen tuolit oikein. Baarimikko nojaa tiskia vasten ja kiittelee avusta. Mahtaapa olla baarimikolla huomenna melkoinen krapula...


Kotimatkalla mietin eri kansallisuuksien alkoholin kayttoa. Pohdin mielessani Suurta Suomalaista Juopottelututkimusta, jonka voisin toteuttaa empiirisin keinoin. Kenttatutkimuksessa selvitettaisiin eri kansallisuuksien ominaispiirteita alkoholin vaikutuksen alaisena ja tietenkin selvitettaisiin, mista maasta tulevat kovimmat viinapaat. Voisin hakea valtion apurahaa noin satatuhatta euroa ja matkustella ympari maailmaa juottamassa eri ihmistyyppeja kunnon kanniin. Varsinainen kutsumusammatti savolaisjuntille.