Koska olemme yhdella maailman kauneimmista saarista, on snorklausta suorastaan pakko kokeilla. Vedenalainen maailma on nahtava ja Tiomanin kirkkaissa vesissa siihen on loistava tilaisuus. Thomas lahtee oppaaksi, joten snorkkeli paahan ja veteen lilumaan!
Tahtoisin todellakin tavata sen tyypin, joka vastaa snorkkeleiden designista! Jos tarkoituksena on ollut tehda snorklaajista mahdollisimman naurettava nakoisia, on tavoite saavutettu taydellisesti. Kuvitelkaapa savolainen juntti kuivalla maalla kirkkaankeltaiset jattilasit paassa ja punainen putki suussaan. Koko komeuden voisi taydentaa viela jalkaan laitettavilla rapyloilla, mutta haluan sailyttaa edes hitusen arvokkuudestani. Peiliin katsominen aiheuttaisi takuuvarmasti elinikaiset traumat.
Ranta on kivikkoinen, joten askellus on hidasta. Kaiken lisaksi pohjassa vaanii jotain mustia piikkipalloja, joihin moni turisti on hajoittanut jalkansa. Kun vetta on puolireiteen asti, heittaydyn mahalleni kellumaan. Hengitysputkeen en luota yhtaan, se perkele imaisee kuitenkin litratolkulla suolaista merivetta keuhkojeni taytteeksi.
Totun pikkuhiljaa hengittamiseen putken kautta, joten voin keskittya paremmin vedenalaiseen maailmaan. Kelluskelen mahallani ja ihmettelen nakemaani: Edellisessa kappaleessa mainitut mustat piikkupallot odottavat pohjassa uusia jalkapohjia, omituisenvariset kalat uiskentelevat vedessa ja korallit heiluvat laiskannakoisesti. Minulla ei ole mitaan kasitysta, mita nuo kummajaiset ovat. Katselen hetken aikaa jotain pohjassa makaavaa kymmensenttista oliota, joka nayttaa aivonpalaselta. Hyi saatana, sehan sykkii! Ma haluan pois taalta!
Uin kohti rantaa ja yritan loytaa paikan, mihin uskaltaisin nousta seisomaan. Vaistelen hetken aikaa koralleja sun muita esteita, kunnes loydan tukevaa hiekkapohjaa jaloilleni. Vetta on lantioon asti, joten paasen edes puolittain pois vedesta. Snorkkelin otan paastani, silla koko laitos on alkanut ahdistaa pahemman kerran. Thomas on uinut viidenkymmenen metrin paahan, Jussi lilluu puolivalissa. "Tule tanne, Jani! Taalla on enemman korallia ja kaloja! Taalla on kala siita Finding Nemo -piirretysta", huutelee kanadalainen innoissaan. Kutsun kuultuani mieleeni nousee vain yksi kysymys: "No mita *****a sitten???" Minulle on aivan sama, minkalaisia otuksia siella lilluskelee. En vain yksinkertaisesti viitsi lahtea uimaan tuota matkaa, jotta nakisin muutaman uuden tyhmanvarisen aivottoman kalan. Nii-in, kalan!!! Saatana, mulle riitti!
Rannalla on aika miettia syvallisia. Ihminen nousi meresta kuivalle maalle jo miljoonia vuosia sitten, joten miksi ihmeessa mina haluaisin tuonne takaisin? Pitakaa vetenne, perkele! Lentamaan mina haluan oppia, enka lillua vedessa jokin naurettava snorkkeli paassa. Missa olikaan lahin benjihyppypaikka...?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti